On se kiva reissata välillä. Aina ei pidemmälle reissulle ehdi, mutta kyllä se pitkä viikonloppukin vaikka jossain koti- tai naapurimaan kaupungissa piristää kummasti. Tammikuun alussa vietimme ystäväni kanssa oikein mukavan pitkän viikonlopun Tukholmassa kauppoja kierrellen ja muuten vaan hengaillen. Hyvin ja paljon tuli syötyäkin, mässyttelimme mm. kunnon hampparilla, napostelimme tapaksia, nautimme italialaisen illallisen ja vierailimme oikeinkin hyvälaatuisessa kiinalaismättöravintolassa. Kaikkea muuta paitsi ruotsalaistyylistä ruokaa siis. ;) Hotellin aamupalalla ihastuin punaiseen viikunahillokkeeseen, joka sopi erinomaisesti sini- ja valkohomejuustojen kylkeen (eipä vissiin tullut syötyä vähän juustoja...). Yritin nyt kotiin päästyäni valmistaa samantapaista hilloketta, maustaen sen portviinillä. Tästä versiosta tuli tummempaa verrattuna hotellin hillokkeeseen mutta muuten hyvinkin samanlaista.
Matkalukemista: Lähtiessämme matkalle lentokentältä tarttui ruokalehtien lisäksi matkalukemiseksi Elina Lappalaisen "Syötäväksi kasvatetut", joka kuvaa kotimaisen tuotantolihan (kanan, broilerin, sian ja naudan) elämää ja tuotanto-oloja, kotimaisen maatalouden nykytilaa, valvontaa, suojelua sekä yritysvastuuta. En yleensä pidä "faktakirjoista", joissa julistetaan tai paasataan moniulotteisista asioista vain yhdestä näkökulmasta ja yhtenä totuutena, ja tämä teos ilahduttikin minua suuresti esittelemällä suomalaisen tuotantoeläintuotannon hyviä ja huonoja puolia saarnaamatta, kauhistelematta tai siloittelematta. Kirja antoi ajattelemisen aihetta ja mukavasti uutta tietoa tällaiselle maaseudusta vieraantuneelle kaupunkilaiselle. Ilahduttavaa oli myös saada selkeää tietoa siitä, mitä luomumerkintä käytännössä tarkoittaa lihatuotannossa ja miten se vaikuttaa eläinten hyvinvointiin, nämä asiat ovat aiemmin olleet minulle hieman hämäriä. Tarkemmin ajateltuna nykyinen luomutuotannon normisto vastaa enemmän aiempaa käsitystäni siitä, mitä luulin perinteisen "luomumerkittömän" tehotuotannon olevan. Toisaalta, luomulle löytyi kirjasta myös omassa ajatusmaailmassani melko merkittäviä uskottavuusongelmia, joista en aiemmin myöskään ollut perillä. Kirja itsessään oli siis minusta hyvä ja suositeltava. Siihen, mihin suuntaan se muutti mielipiteitäni lihatuotannosta, kotimaisesta maataloudesta, luomusta, omasta kulutuskäyttäytymisestäni jne. en ole vielä aivan varma, asiaa täytyy sulatella hetki.
Ja mitä Ruotsin reissulta on aivan pakko roudata aina koti-Suomeen? No La Praline Gothenburgeja tietysti, aivan älyhyviä suklaatryffeleitä kahvin kanssa. Paketista löytyi vielä ihan automaattitranslaattorilla käännetty (?) suomenkielinen ohjekin siitä, kuinka näitä herkkuja voi nauttia: "Voit syödä tryffeli ennen kahvia, kahvin kanssa, kun kahvia, tai miksi ei ilman kahvia?"
Linkki reseptiin: Viikuna-portviinihillo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti