lauantai 28. helmikuuta 2015

Sahramimaustetut spaghettipaketit sinisimpukoilla ja ahvenilla

Ylipitkältä kokeiltavien ruokalajien "to do"-listalta oli tänään vuorossa viime vuonna ruokalehden sivuilta kutkuttamaan jäänyt sahramilla maustettu ja merenelävillä höystetty spaghetti. Erityisen kiehtovaa tässä annoksessa oli sen "al cartoccio" valmistusmuoto, eli pasta-annokset kypsennettiin ja tarjoiltiin kivoissa paperipaketeissa. Pasta-annokset olivat oikein maistuvia, ja vaikken koskaan ole ollut se sahramin suurin ystävä, sopi kyseinen mauste kyllä reseptin muuhun makumaailmaan erinomaisesti. Uskoisinkin tämän ruokalajin ja tarjoilumuodon toimivan hyvin esimerkiksi illalliskutsuilla, jolloin ruokailijat pääsevät itse avaamaan yllätyspakettinsa ja nauttimaan avaamisen aikana vapautuvasta sahramin sekä merenelävien tuoksusta. Spaghettipaketeissa on ehtoisan emännän kannalta myös se hyvä puoli, että paketit voi esivalmistella paistovalmiiksi hyvissä ajoin ja vain lykätä uuniin hieman ennen herkutteluhetkeä.


Ainekset (4:lle)
  • 300 g spaghettia
  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 iso porkkana
  • 1 fenkoli
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 2 dl kuivaa valkoviiniä
  • 0,3-0,5 g sahramia
  • suolaa
  • mustapippuria myllystä
  • 12 (~300 g) ahvenfileetä (tai muuta vaaleaa kalaa)
  • 0,5 kg sinisimpukoita
  • 16 kirsikkatomaattia
  • 50 g voita
  • Pinnalle: tuoretta persiljaa

Keitä spaghetti suolavedessä puolikypsäksi, eli noin 4-6 minuutin ajan. Valuta pasta ja huuhtele se kylmällä vedellä.

Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuori myös porkkana ja viipaloi se ohuiksi suikaleiksi vaikka juustohöylää apuna käyttäen. Viipaloi myös fenkoli ohuiksi siivuiksi. Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa ja kuullota sipuleita keskilämmöllä noin 5 minuuttia. Lisää suikaloitu porkkana sekä fenkoli sipuleiden joukkoon ja jatka paistamista 1-2 minuutin ajan. Lisää pannulle valkoviini sekä sahrami ja kiehauta. Mausta seos suolalla sekä mustapippurilla.

Poista ahvenfileistä halutessasi ruodot ja suolaa ne kevyesti. Huuhtele sinisimpukat huolellisesti ja poista niistä mahdolliset parrat. Heitä pois rikkinäiset tai kuolleet yksilöt. Simpukka on kuollut, jos se on avonainen eikä reippaan pöytälevyyn kopsauttelun seurauksenakaan sulkeudu. Leikkaa leivinpaperista 8 kappaletta samankokoisia neliöitä ja jaa arkit neljään pinoon, eli kaksi paperia päällekkäin.

Jaa sipuli-porkkana-fenkoliseos, spaghetti, kalafileet, sinisimpukat sekä kirsikkatomaatit keoiksi paperiarkkien päälle ja valuta kasvisseoksen sahramiliemi annosten päälle. Viimeistele annokset voinokareilla. Rullaa paperiarkit rulliksi ja taittele ne karamellin muotoisiksi paketeiksi ja nosta pastapaketit uunivuokaan.

Kypsennä spaghettipaketteja 225-asteissa uunissa noin 15 minuuttia, eli kunnes pasta sekä kala ovat kypsyneet ja simpukat ovat avautuneet. Tarjoa heti. Valmiit annokset voi pakettien avaamisen jälkeen viimeistellä vielä hienonnetulla persiljalla.


Reseptin alkuperä: "Lantliv mat & vin" (1/2014) -ruokalehti (ohje pienin muutoksin).

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Herkkusieni-vuohenjuustobruschettat

Lämpimät voileivät ovat mainiota pikaruokaa, johon turvaudun itsekin toisinaan arkisin. Tyypillisimmin uunissani lämpenevät juustovuoratut purkkitonnikala-tomaattileivät, mutta vaikka nämä lämppärit hyviä ovatkin, en saa silti väännettyä niistä juttua aivan blogipostaukseksi asti. Lämmin ja kevyesti valkosipulilla maustettu bruschetta kuulostaa jo sananakin paljon juhlavammalta peruslämppärileipään verrattuna. Klassisten tomaattipäällysteisten bruschettaleipien lisäksi herkuttelen mielelläni ajoittain myös sienibruschettoilla, joita on näppärä tuunata vielä hieman vaikka vuohenjuustolla. Näistä leipäsistä saakin aikaiseksi nopeasti maistuvan välipalan, alkuruoan, lounaan tai vaikka kivaa tarjottavaa illanistujaisiin. Alla olevassa ohjeessa on käytössä herkkusieniä, mutta erityisesti syksyn sienikauden aikaan todellisia gourmeeleipiä voisi loihtia vuoraamalla bruschettat maukkailla metsäsienillä.


Ainekset (6:lle alkupalana)
  • 250 g tuoreita herkkusieniä
  • 1 salottisipuli
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • tilkka sitruunamehua
  • suolaa
  • mustapippuria myllystä
  • 1 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna
  • 6 maalaisleipäviipaletta
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 80 g vuohenjuustoa
  • (Pinnalle: tuoretta timjamia)

Puhdista herkkusienet pyyhkimällä ne kostealla talouspaperilla. Lohko suurimmat sienet kahteen tai neljään osaan (tai leikkaa ne viipaleiksi). Kuori ja hienonna salottisipuli. Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa ja lisää sienet sekä sipuli pannulle. Paista sieniä käännellen reilu 5 minuuttia, kunnes sienistä on irronnut hieman nestettä. Mausta sienet tilkalla sitruunamehua, suolalla, mustapippurilla sekä tuoreella hienonnetulla timjamilla.

Laita leipäviipaleet uunipellille ja paahda niitä 200-asteisessa uunissa noin minuutin ajan. Käännä viipaleet tämän jälkeen ympäri ja jatkaa paahtamista vielä toinen minuutti. Halkaise valkosipulinkynsi ja hiero sen leikkuupinnalla leipiä molemmin puolin. Murenna vuohenjuusto ja jaa se yhdessä sienten kanssa tasaisesti leipästen pinnalle. 

Paahda leipiä vielä 200-asteisessa uunissa noin 3 minuuttia, eli kunnes vuohenjuusto on sulanut hieman. Koristele leivät halutessasi vielä tuoreella timjamilla.


Reseptin alkuperä: Idean vuohenjuuston lisäämisestä sienibruschettojen pinnalle hoksin saksalaisen "Lecker Christmas" (2014) - ruokalehden vastaavanlaisesta bruschettareseptistä.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Pistaasipestolla kuorrutettu kuha

Kun samaa ruokaa tulee valmistettua kolmena perättäisenä viikonloppuna, tietää ruoan olevan oikeasti hyvää. Pistaasipestolla kuorrutettu kuha on ruokalaji, josta en tällä hetkellä tunnu saavan tarpeekseni. Menossa on siis jo kolmas viikonloppu, kun herkuttelin tällä kalaruoalla. Tänä viikonloppuna nautin kuha sai seurakseen välimerellisiä lisäkkeitä, nimittäin munakoisosalaattia sekä tsatsikia. Hyvää oli jälleen kerran...


Ainekset (4-6:lle)
  • 800 g kuhafileetä
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • suolaa
  • mustapippuria

Pistaasipesto
  • 1 ruukku tuoretta basilikaa
  • 0,5 ruukkua tuoretta persiljaa 
  • 1 dl kuorittuja pistaasinsydämiä (suolaamattomia)
  • 2 valkosipulinkynttä 
  • ~25 g raastettua parmesaanijuustoa
  • ~0,75 dl oliiviöljyä
  • 0,25 sitruunan mehu
  • 1 tl hunajaa tai sokeria
  • suolaa
  • mustapippuria myllystä

Valmista ensin pistaasipesto. Pese ja kuivaa basilika sekä persilja ja rouhi pistaasinsydämiä hieman pienemmiksi veitsellä tai morttelissa. Kuori valkosipulinkynnet ja pilko ne hieman pienemmiksi. Raasta parmesaani. Laita yrtit, pistaasinsydämet, valkosipuli, oliiviöljy, puristettu sitruunamehu sekä hunaja pieneen kulhoon ja soseuta esimerkiksi sauva- tai tehosekoitinta käyttäen. Kääntele peston joukkoon lopuksi raastettu parmesaani. Mausta maun mukaan suolalla ja mustapippurilla.

Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi. Nypi kuhafileistä ruodot ja leikkaa kalat sopiviksi annospaloiksi. Kuumenna oliiviöljy paistinpannulla ja paista kalapaloja kuumalla pannulla noin 1,5 minuuttia molemmin puolin, eli kunnes kalat saavat pintaansa hieman kullanruskean värin. Mausta kuhapalat suolalla sekä mustapippurilla, siirrä  ne uunivuokaan ja levitä pistaasipesto kalojen pinnalle. Paista kuhapaloja 200-asteisen uunin keski- tai ylätasolla noin 10 minuuttia, kunnes kala on täysin kypsynyt ja peston parmesaani on hieman sulanut (sopiva paistoaika riippuu kalapalojen paksuudesta).


Reseptin alkuperä: Ei mitään erityistä lähdettä. Pistaasipeston idean hoksin "Elle mat & vin" (1/15) -lehdestä.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Sitruksinen kanapata ja kolmen riisin lisuke

Olen erittäin mieltynyt sitruksisiin kastikkeisiin, jotka maistuvat mainioilta niin merenelävien kuin kanaruokienkin kera. Päätinkin eräänä päivänä valmistaa hieman isomman annoksen raikkaan sitruksista ja kermaista kanapataa. Tällä annoksella olisi saanut siirrettyä nälkää isommaltakin ruokailijajoukolta, mutta eipä taloutemme kahdellakaan syöjällä ollut ongelmia tuhota maittavaa annosta suhteellisen nopealla aikataululla.

Kanan kaveriksi valmistin vihreän salaatin lisäksi simppelin riisilisukkeen jämäriisipussukoista, joita löytyi ruokakaapin kätköistä yllättäen kolmea eri sorttia. Valkoisen riisin lisäksi riisiannokseen päätyi siis myös sekä mustaa että punaista riisiä. Musta riisi on hyvin ravinnepitoista ja se sisältää runsaasti antioksidantteja sekä ravintokuitua. Kiinalaisessa lääketieteessäkin hyödynnetty punainen riisi ei sen sijaan ole oma lajikkeensa, vaan se saa punertavan värinsä riisin pinnalla kasvavasta Monascu-rihmasienestä. Molempien riisien keittoajat ovat huomattavasti pidempiä kuin valkoisen perusriisin, joten keittelin eri riisilajikkeet parissa eri erässä ennen niiden yhdistämistä.


Sitruksinen kanapata


Ainekset (8:lle)
  • 4-5 salottisipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 4 rkl oliiviöljyä
  • 1 sitruuna
  • 1 appelsiini
  • 1 dl valkoviiniä
  • 3 dl kanalientä
  • 1 rkl maissitärkkelystä
  • 2 rkl sokeria (tai hunajaa)
  • 2 dl ruokakermaa
  • suolaa
  • mustapippuria myllystä
  • 2 rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna
  • 2 rkl tuoretta oreganoa hienonnettuna
  • 8 kpl (noin 1,2 kg) broilerin (nahallisia) rintafileitä tai paistileikkeitä
  • 250 g kirsikkatomaatteja
  • (Pinnalle: tuoretta hienonnettua persiljaa & raastettua sitruunankuorta)


Laita uuni kuumenemaan 180-asteiseksi ja valmista uunin lämmetessä sitruskastike. Kuori ja lohko salottisipulit muutamaan osaan. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Kuumenna ruokalusikallinen oliiviöljystä paistoastiassa (tai padassa) ja kuullota sipuleita muutaman minuutin ajan. Raasta ja hienonna sitruunan kuoren keltainen osa. Purista sitruuna- sekä appelsiinimehu ja lisää ne pannulle yhdessä sitruunankuoriraasteen, valkoviinin ja kanaliemen kera. Anna seoksen kiehahtaa. Sekoita maissitärkkelys pieneen vesitilkkaan ja kaada se kastikkeen joukkoon samalla sekoittaen. Lisää kastikeseokseen myös kerma ja keitä vielä pari minuuttia. Mausta kastike suolalla, mustapippurilla sekä tuoreilla hienonnetuilla yrteillä. Kaada kastike suureen uunivuokaan.

Kuumenna loput oliiviöljystä paistinpannulla ja ruskista broileripaloja molemmin puolin (tarvittaessa parissa erässä) muutaman minuutin ajan, kunnes ne ovat saaneet pintaansa hieman kullanruskeaa väriä. Mausta broilerit suolalla sekä mustapippurilla ja nostele ne (mahdollinen nahkapuoli ylöspäin) uunivuokaan sitruskastikkeen joukkoon yhdessä kirsikkatomaattien kanssa.

Nosta pata 180-asteiseen uuniin ja anna hautua noin 20-30 minuuttia (kanapalojen koosta riippuen), kunnes broilerit ovat kypsiä. Ripottele halutessasi kanapadan pinnalle vielä hieman tuoretta hienonnettua persiljaa sekä raastettua sitruunankuorta.


Kolmen riisin lisuke


Ainekset (8:lle)
  • 1 dl mustaa riisiä
  • 1 dl punaista riisiä
  • 4 dl pitkäjyväistä riisiä
  • 4 + 9 dl vettä
  • 0,5 + 1 tl suolaa
  • 1-2 rkl ruokaöljyä
  • 2 rkl tuoretta periljaa hienonnettuna

Huuhtele riisit tarvittaessa. Kuumenna 4 dl vedestä kattilassa ja lisää veden joukkoon 0,5 tl suolaa sekä musta ja punainen riisi. Anna riisien hautua noin 40-45 minuuttia. Mustan sekä punaisen riisin kypsyessä keitä samanaikaisesti erillisessä kattilassa myös pitkäjyväinen riisi (4 dl riisiä, 9 dl vettä, 1 tl suolaa) pakkauksen keitto-ohjeen mukaisesti (käyttämäni pitkäjyväinen riisi kypsyi 20 minuutissa). Valuta riisit ja sekoita ne keskenään. Lisää riisiseoksen joukkoon vielä hieman öljyä ja mausta lisuke tuoreella persiljalla.

Jos et halua keittää valkoista riisiä erikseen, voit toki keittää mustan sekä punaisen riisin alunperinkin isommassa vesimäärässä ja lisätä valkoisen riisin kattilaan hieman myöhemmässä vaiheessa. Tällöin myös valkoinen riisi värjäytyy tummemmaksi keittämisen aikana, eikä lopputuloksesta tule yhtä monivärinen kuin erillisissä keittoastioissa valmistettaessa.


Reseptin alkuperä: Ei mitään erityistä lähdettä, viikonlopun fiilisviritelmä.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Kermainen katkarapukeitto ja lohitäytteiset letturullavartaat

Jokin aika sitten marketin pakastealtaasta tarttui mukaan pussillinen kuorellisia katkarapuja. Ensin harkitsin viettäväni paketin turvin "ruotsinlaivan buffassa"-tyylisiä katkarapukestejä, mutta päädyin loppuviimein kuitenkin keittelemään ravuista viikonloppulounaaksi täyteläistä katkarapukeittoa. Keitto saa makua ja kauniin oranssia väriä keiton pohjana toimivasta liemestä, joka on haudutettu rapujen kuorista. Kermainen keitto sopii hyvin niin alkuruoaksi kuin hieman suurempana annoksena pääruoaksikin. Tuore maukas leipä olisi omiaan keiton lisukkeeksi, mutta päädyin tällä kertaa tarjoamaan leivän sijaan hauskoja graavilohella täytettyjä letturullavartaita.


Kermainen katkarapukeitto


Ainekset (4-6:lle)
  • 800-1000 g esikeitettyjä kuorellisia katkarapuja
  • 1 iso sipuli
  • 100 g juuriselleriä
  • 1 rkl ruokaöljyä
  • 2 rkl tomaattipyreetä
  • 8-10 dl kalalientä
  • 0,25 sitruunan mehu
  • 2-3 rkl maissitärkkelystä
  • 2 dl kevytmaitoa
  • 0,5-0,75 tl suolaa
  • mustapippuria myllystä
  • 2 dl ruoka- tai kuohukermaa
  • Pinnalle: ranskankermaa ja tuoretta tilliä

Sulata katkaravut ja kuori ne huolellisesti (älä heitä kuoria tai rapujen päitä hukkaan). Kuori ja hienonna sipuli sekä juuriselleri.

Kuumenna ruokaöljy suuressa kattilassa. Lisää kattilaan katkaravun kuoret, hienonnettu sipuli ja selleri sekä tomaattipyree. Sekoita ja hauduttele noin 5 minuuttia. Lisää kalaliemi sekä sitruunamehu ja keitä hiljalleen noin 20-30 minuuttia. Siivilöi liemi, kaada se takaisin kattilaan ja kuumenna.

Sekoita maissitärkkelys maitoon ja kaada suurus sekoittaen liemen joukkoon. Anna kiehua muutama minuutti. Mausta keitto suolalla sekä mustapippurilla, lisää joukkoon vielä ruokakerma ja kuumenna. Maistele ja lisää mausteita tarvittaessa. Jos keitosta uhkaa tulla liian tujun makuista, lisää joukkoon vielä hieman lisää maitoa. Lisää kuoritut katkaravut keiton joukkoon juuri ennen tarjoilua.

Tarjoile keitto esimerkiksi ranskankerman sekä tuoreen tillin kera.



Lohitäytteiset letturullavartaat


Ainekset (4:lle)
  • 50 g vehnäjauhoja
  • 0,25 tl suolaa
  • hieman mustapippuria myllystä
  • 1 dl kevytmaitoa
  • 1 kananmuna
  • 2 tl ruokaöljyä
  • 100 g graavilohisiivuja
  • 1 rkl tuoretta tilliä
  • Lisäksi: 4 varrastikkua

Mittaa vehnäjauhot, suola, mustapippuri sekä 0,8 dl maidosta kulhoon ja sekoita. Riko joukkoon vielä kananmuna, sekoittele tasaiseksi taikinaksi ja anna taikinan tekeytyä noin 10-15 minuuttia. Sekoita tämän jälkeen taikinaan loput maidosta.

Kuumenna halkaisijaltaan noin 20 cm:n kokoisessa paistinpannussa 1 tl ruokaöljyä (myös suorakulmion muotoinen japanilainen tamagoyaki-pannu sopii erinomaisesti tähän käyttötarkoitukseen). Kaada puolet taikinasta pannulle ja levitä se tasaiseksi paksuhkoksi lettukerrokseksi. Paista lettua molemmin puolin keskilämmöllä parisen minuuttia, kunnes se on  saanut pintoihinsa hieman kullanruskeaa väriä. Nosta paistettu lettupohja sivuun odottamaan, lisää pannulle loput öljystä ja paista toinen lettu samalla tavoin.

Levitä lettupohjien päälle graavilohi tasaisiksi kerroksiksi. Ripottele lohen päälle hieman tilliä ja rullaa letut tiiviiksi rulliksi. Kiedo lohirullat tiukasti folioon ja laita ne jääkaappiin tekeytymään hetkeksi.

Ennen tarjoilua, poista lohirullat folioista, viipaloi ne suupalan kokoisiksi viipaleiksi ja pujottele viipaleet varrastikkuihin.


Reseptin alkuperä: Katkarapukeiton ohjeen pohja on otettu WSOY:n "Hyvä kokki"-keittokirjasta. Letturullien idea ja resepti on puolestaan bongattu saksalaisesta "Lecker Christmas" (2014) - ruokalehdestä.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Pienet sydänrieskat

Ystävänpäivänä on lupa hieman söpöstellä, vai mitä? Tänään aamupalarieskatkin saivat suloisten sydänten muodon. Rieskoja on todella helppo ja nopea leipoa, ja ne valmistuvatkin noin puolessa tunnissa. Taikinaa ei tarvitse kohottaa, ja ripeys on muutenkin valttia kylmistä raaka-aineista leivottavissa leipäsissä. Kun kylmästä vedestä ja jauhoista valmistetut rieskaset laitetaan kuumaan uuniin, lämpötilaero saa nimittäin aikaan vesihöyryä, joka mureuttaa ja kohottaa rieskoja. Pienten leipien kypsentämiseen ei myöskään välttämättä tarvita uunia, vaan rieskaset kypsyvät hyvin myös kuumalla paistinpannulla paistaen.

Oikein hyvää, maukasta ja sydäntentäyteistä ystävänpäivää!


Ainekset (noin 12 pientä rieskasta)
  • 2 dl kylmää vettä
  • 0,75 tl suolaa
  • 2,5 dl ohrajauhoja
  • 1 dl ruisjauhoja
  • 1 dl vehnäjauhoja

Jos kypsennät rieskat uunissa (tai leivinuunissa), esilämmitä se 275-300-asteiseksi.

Mittaa kylmä vesi sekä suola kulhoon. Lisää veden joukkoon jauhot ja pyöräytä nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kauli taikina jauhotetulla alustalla 3-5 mm:n paksuiseksi levyksi ja ota taikinalevystä sydänmuotilla pieniä rieskasia. Pistele rieskaset ja paista heti. Kuumassa uunissa sopiva paistoaika on noin 4-5 minuuttia. Tarkkaile rieskasten paistumista, sillä ylipaistamisen tuloksena on enemmänkin näkkileipää kuin pehmeää rieskaa. Rieskat voi paistaa hyvin myös kuumalla rasvattomalla paistinpannulla muutama leipä kerrallaan (itse suosin ehkä tätä paistomenetelmää, sillä tällä tavoin paistettaen rieskasista tuntuu tulevan hieman pehmeämpiä). Kääntele rieskasia tällöin muutamia kertoja paiston aikana.

Peitä paistetut kuumat rieskat leivinliinalla, jotta ne pehmenevät. Rieskaset maistuvat parhailta vastaleivotun lämpiminä.


Reseptin alkuperä: Ohjeen pohjalla toimi ihan perinteinen ohrarieskan resepti, jota tuunasin hieman ruis- ja vehnäjauhoilla pienen happaman maun ja pehmeämmän rakenteen saavuttamiseksi.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Purjo-herkkutattifrittata

Frittata, tämä espanjalaisen tortilla-munakkaan italialainen serkku, on kyllä kiva ruokalaji helppotekoisuudessaan ja monipuolisuudessaan. Mehevä frittata toimii herkullisena aamiaisena, brunssitarjottavana tai lounaana, ja sen voi tarjoilla esimerkiksi raikkaan salaatin kera tai ihan sellaisenaan. Frittatasta saa myös hyvin edullista vatsantäytettä isommallekin porukalle, ja sen joukkoon voi hyvin heitellä edelliseltä päivältä ylijääneet ruoantähteet. Viime viikonlopun lounaaksi paistamaani kasvisfrittataan päätyi täytteeksi purjosipulia sekä viime syksyn herkkutattisatoa. Maukasta tuli, pitäisi muistaa pyöräyttää frittataa useamminkin!


Ainekset (4-6:lle)
  • 35 g kuivattuja (tai 300 g tuoreita) herkkutatteja
  • 1 iso purjosipuli
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 8 kananmunaa
  • 100 g ranskankermaa
  • 1 dl tuoretta persiljaa hienonnettuna
  • 0,5-0,75 tl suolaa
  • mustapippuria myllystä
  • 80 g juustoa (esimerkiksi Fontina-juustoa tai kermajuustoa)

Liota kuivatut tai viipaloi tuoreet herkkutatit. Puhdista purjo ja suikaloi sen valkoiset ja vaaleanvihreät osat ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna puolet oliiviöljystä (uuninkestävässä) paistinpannussa ja kuullota purjosuikaleita noin 5 minuuttia. Lisää pannulle sienet ja jatka paistamista keskilämmöllä noin 5-8 minuuttia. Mausta kevyesti suolalla.

Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi. Riko kananmunat kulhoon ja vispaa ranskankerma kevyesti niiden joukkoon. Hienonna kulhoon myös persilja ja mausta seos suolalla sekä runsaalla mustapippurilla. Raasta juusto ja sekoita siitä puolet kananmunaseokseen.

Lisää loput oliiviöljystä paistinpannulle ja kaada munakasseos pannulle purjon sekä sienten joukkoon. Paista frittataa keskilämmöllä sekoittamatta noin 5 minuuttia, kunnes sen reunat alkavat hyytyä. Ripottele loppu juustoraaste frittatan pinnalle ja nosta pannu 180-asteiseen uuniin keskitasolle. Anna frittatan paistua noin 25 minuuttia, kunnes se on täysin hyytynyt ja saanut pintaansa kauniin kullanruskean värin. Frittatan voi kypsentää uunin sijaan myös liedellä kannen alla miedolla lämmöllä hauduttaen.

Ripottele halutessasi paistetun frittatan pinnalle vielä hieman hienonnettua persiljaa. Itse pidän frittatasta puolilämpimänä, mutta sen voi tarjoilla oman maun mukaan myös kuumana tai mikseipä myös viileänä.


Reseptin alkuperä: Frittata-inspiraatio iski amerikkalaista "Holiday Entertaining" (2014) -lehteä selaillessa. Myös frittatan perusreseptiikka on otettu kyseisestä lehdestä (pienin muokkauksin tottakai).

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Hillosilmät

Hillosilmät kuuluvat puolisoni suvun puolella juhlapöydän vakiotarjottaviin. Useimmat saattavat tunnistaa nämä perinteikkäät leivonnaiset myös herrasväen pikkuleipinä, mutta anoppini reseptivihkossa kyseisiä pikkuleipiä kutsutaan siis hillosilmiksi ja näinpä myös minä jatkan tätä nimeämisperinnettä. Itse suosin pikkuleipien täytteenä anoppini oppeja seuraten vadelmamarmeladia, mutta myös muut marjaisat tai hedelmäiset maut, esimerkiksi karpalo, hilla tai aprikoosi, sopisivat hyvin pikkuleipien täytteeksi. Kyseisiä vadelmaisia täytekeksejä on ollut tarjolla aikoinaan myös häissämme, ja ehkäpä juuri tästä syystä olen erityisen mieltynyt leipomaan makeat pikkuleivät sydämen muotoisiksi. Suloiset sydänkeksit olisivatkin omiaan ilahduttamaan hääjuhlien lisäksi myös vaikka ystävänpäivän kahvipöydässä.


Ainekset (noin 20 isoa tai 40 pientä pikkuleipää)
  • 200 g huoneenlämpöistä voita
  • 1 dl sokeria
  • 1 kananmuna
  • 4,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 150-200 g vadelmamarmeladia tai -hilloa (tai muuta mieleistä hillomakua)

Koristeluun esimerkiksi
  • raesokeria
  • tomusokeria (siroteltuna)
  • tomusokerikuorrutusta sekä rouhittuja pistaasipähkinöitä ja/tai kuivattuja karpaloita

Vatkaa huoneenlämpöinen voi sekä sokeri vaahdoksi ja sekoita kananmuna voi-sokeriseoksen joukkoon. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita jauhoseos muutamassa erässä taikinaan. Anna taikinan jähmettyä jääkaapissa noin tunnin ajan.

Kauli taikina jauhoja apuna käyttäen ohueksi, noin 1,5-3 mm:n paksuiseksi levyksi. Painele taikinalevystä haluamasi muotoisia pikkuleipiä sopivaa mieluista muottia käyttäen. Nosta pikkuleivät pellille leivinpaperin päälle. Tee puoleen pikkuleivistä vielä pieni aukko pienemmällä muotilla. Jos koristelet pikkuleivät raesokerilla, ripottele aukollisten pikkuleipäkehysten päälle sokeria ennen paistamista.

Paista pikkuleipiä 225-asteisessa uunissa noin 5-6 minuuttia. Pidä pikkuleipiä silmällä paistamisen aikana, jotteivät ne pääse palamaan. Anna pikkuleipien jäähtyä.

Koristele aukolliset pikkuleivän puoliskot halutessasi. Pikkuleipien päälle voi sirotella esimerkiksi tomusokeria. Ne voi myös kastaa kevyesti tomusokerista ja vesitilkasta sekoitettuun sokeriseokseen, tai tomusokerikuorrutusta voi pursottaa pikkuleipien päälle ohuiksi rannuiksi. Tomusokerikuorrutuksen pinnalle voi vielä ennen kuorrutteen kuivumista ripotella esimerkiksi rouhittuja pistaasipähkinöitä ja tai hienonnettuja kuivattuja karpaloita. Tomusokerikuorrutus ja koristelu kannattaa tehdä ennen pikkuleipien täyttämistä, jotta lopputulos pysyy siistinä. Kuorrutuksen tulee antaa myös kuivua huolella ennen seuraavia työvaiheita.

Sivele tai pursota aukottomien pohjapalasten pinnalle kevyt kerros marmeladia tai hilloa ja paina aukolliset puoliskot täytepinnan päälle. Pikkuleipien kannattaa antaa tekeytyä yön yli ennen niiden tarjoilua, jolloin marmeladi mehevöittää leivonnaisten sisusta, ja niiden maku paranee. Muutamia päiviä pidempää säilytystä varten pikkuleivät kannattaa pakastaa.


Vinkki: Pikkuleipiin saa herkullista sitruunaista makua hienontamalla taikinan joukkoon yhden luomusitruunan raastetun kuoren.


Reseptin alkuperä: Anopin reseptivihko, suuri kiitos reseptistä.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Juurescarpaccio

Kotimaisista juureksista saa kivasti väriä näin talvipäivän keskelle, ja talvinen viikonloppuateria onkin mukava aloittaa vaikka juurescarpacciolla. Tässä carpacciossa ohuet puna- ja keltajuuriviipaleet saavat kaverikseen paahdettuja saksanpähkinöitä, rucolaa sekä fetajuustoa, mielestäni oikein toimiva yhdistelmä. Carpacciosta saisi alkuruoan lisäksi myös oivan lisukesalaatin esimerkiksi liharuoille.


Ainekset (4:lle alkupalana)
  • 2 isoa punajuurta
  • 2 isoa keltajuurta
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • sormisuolaa
  • mustapippuria myllystä
  • 2 dl tuoretta rucolaa
  • 60 g fetajuustoa

Paahdetut saksanpähkinät
  • 1 dl saksanpähkinöitä
  • 1 rkl voita
  • 0,25 tl kanelia
  • 0,25 tl chilihiutaleita
  • 0,5 dl kuivattuja karpaloita
  • 1 rkl juoksevaa hunajaa

Salaatinkastike
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • 1 rkl valkoista balsamicoa
  • 1 rkl juoksevaa hunajaa
  • sormisuolaa
  • mustapippuria

Keitä puna- ja keltajuuret kypsiksi, eli noin 45 minuutin ajan. Jäähdytä juurekset tämän jälkeen kylmässä vedessä ja valuta. Kuori juurekset ja leikkaa ne ohuiksi 1-2 mm:n viipaleiksi. Sivele juuresviipaleiden pintaan hieman oliiviöljyä ja mausta ne sormisuolalla sekä ripauksella mustapippuria. Asettele viipaleet annoslautasille tai tarjoiluvadille.

Rouhi saksanpähkinöitä hieman pienemmiksi. Sulata voi pannulla ja lisää pannulle myös kaneli sekä chilihiutaleet. Paahda saksanpähkinöitä keskilämmöllä muutaman minuutin ajan välillä käännellen. Pähkinät palavat helposti, joten pidä niitä jatkuvasti silmällä. Lisää pannulle vielä karpalot sekä juokseva hunaja ja sekoita.

Valmista salaatinkastike mittaamalla oliiviöljy, balsamico, hunaja, suola sekä ripaus mustapippuria kulhoon ja vispaamalla tasaiseksi kastikkeeksi.

Huuhtele ja valuta rucola ja asettele salaatinlehdet juuresviipaleiden päälle. Murustele päälle feta ja ripottele annosten pinnalle vielä saksanpähkinä-karpalosekoitus. Pirskottele juurescarpaccion päälle lopuksi salaatinkastike.


Reseptin alkuperä: Todella hienoisesti (lähinnä mittasuhteiltaan) muokattu versio "Elle mat & vin" (1/15) -lehden ohjeesta.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Gluteeniton siemenpuuro

Meidän taloudessa aamupuuronälän taltuttaa yleisimmin perinteinen kaurapuuro. Kuluneen alkuvuoden aikana olen kaurapuuron lisäksi intoutunut pariin otteeseen keittämään gluteenitonta siemenpuuroa, joka nimensä mukaisesti sisältää runsain mitoin erilaisia siemeniä ja niiden lisäksi kokonaisia hirssi- sekä tattarisuurimoita ja puolukoita. Puuro sisältääkin runsain määrin ravintokuitua, hivenaineita sekä terveellistä rasvaa. Myös puuron proteiinipitoisuus on korkea, sillä jo pelkästään hirssi- ja tattarisuurimot sisältävät tuoteselosteen mukaan 11 g proteiinia sataa suurimogrammaa kohden. Ravintosisältö on siis vähintäänkin kohdallaan.

Makunsa puolesta siemenpuuro maistuu minun suuhuni aivan kelvolta peruspuurolta. Puolisolleni "linnunsiemenpuuro" ei tosin uponnut lainkaan, makuja on siis monia. Puuron makua on kuitenkin heppo tuunata varioimalla puuron sisältämiä siemeniä oman maun mukaan ja lisäämällä puuron päälle vaikka itselle mieluisia marjoja. Alla olevassa ohjeessa puuron joukkoon on lisätty hieman sokeria, ja myös sen määrää voi luonnollisesti lisätä tai vähentää. Itselleni tämä puuro maistuisi varmasti myös täysin sokerittomana.

Valmistusaikansa suhteen tämä siemenpuuro ei todellakaan ole mitään pikapuuroa. Valmis puuro säilyy kuitenkin muutamia päiviä jääkaapissa ja sen voi myös pakastaa. Itse keitänkin puuroa kerralla kunnon kattilallisen ja jaan puurosatsin sitten pienempiin jääkaapissa ja pakasteessa säilytettäviin kerta-annoksiin. Näitä puuropaketteja onkin sitten kätevä kiikuttaa kiireisinä arkipäivinäkin vaikka töihin terveellisiksi aamu- ja välipaloiksi.


Ainekset (noin 2,5 litraa valmista puuroa)
  • 1 dl auringonkukansiemeniä
  • 1 dl kurpitsansiemeniä
  • 1 dl seesaminsiemeniä
  • 0,5 dl pellavansiemeniä
  • ~2 l vettä
  • 1,5 dl kokonaisia hirssisuurimoita
  • 1,5 dl kokonaisia tattarisuurimoita
  • 0,5 dl sokeria
  • 1-1,5 tl suolaa
  • 4 dl puolukoita
  • (Pinnalle: marjoja pakastimesta)

Mittaa auringon-, kurpitsan-, seesamin- sekä pellavansiemenet kattilaan ja peitä ne kylmällä vedellä. Anna siementen liota yön yli.

Lisää (tai vähennä) kattilaan tarvittaessa vettä niin, että kattilassa olevan nesteen kokonaismäärä on noin 2 litraa. Huuhtele hirssi- ja tattarisuurimot huolellisesti pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää suurimot kattilaan yhdessä sokerin sekä suolan kanssa. Kuumenna seos kiehumispisteeseen ja anna puuron tämän jälkeen hautua hiljalleen kannen alla noin tunnin ajan. Sekoita puuroa välillä.

Lisää puolukat puuron joukkoon. Pakastetut puolukat kannattaa lisätä puuroon suoraan pakkasesta (ilman sulatusta), jolloin marjojen C-vitamiinipitoisuus kärsii vähiten. Kuumenna puuro takaisin kiehumispisteeseen ja jatka hauduttamista vielä vajaan tunnin ajan. Muista sekoittaa puuroa säännöllisin väliajoin, sillä puuro tahtoo erityisesti keittämisen loppuvaiheessa tarttua helposti kattilan pohjaan. Puuron koostumusta voi säädellä lisäämällä kattilaan tarvittaessa hieman vettä tai keittämällä nestettä pois ilman kantta hitusen kovemmalla lämmöllä välillä sekoitellen. Jääkaappiin säilöttävän puuron koostumus kannattaa kuitenkin jättää hieman tavallista löysemmäksi, sillä puuro jähmettyy jonkin verran säilyttämisen yhteydessä. Valmis puuro säilyy jääkaapissa 4-5 päivää ja puuron voi myös pakastaa.

Tarjoile puuro vaikka pakastepuolukoiden sekä -mustikoiden kera.


Eikä kulu kuin hetki, kun aamiaista pääsee jälleen nauttimaan oman pihan ulkoterassille. Ulos unohtuneet terassipöytä ja -tuoli toimivat sillä välin kätevinä indikaattoreina lumen määrälle.


Reseptin alkuperä: Sain ohjeen hyvältä ystävältäni, kiitos!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...