torstai 30. huhtikuuta 2015

Limesilli

Elämäni ensimmäinen (!?) vappusilli on tässä! Ymmärsin sillin ihanuuden yli kolmenkymmenen elinvuoden jälkeen vihdoin viime jouluna, minkä jälkeen olenkin innoissani odottanut vappua ja kesäaikaa, jolloin sillillä saa ihan yleisten tapojenkin puolesta herkutella aivan luvan kanssa. Näin keväisin mieleni tekee makustella raikkaita ruokia, joten päätinkin alkuviikosta valmistaa vappupöytään sitruunaista silliä "kirkkaalla" kastikkeella, eli ilman majoneesia tai muita kermaisia lisukkeita. Puolisoni ehdotuksesta päädyin vielä korvaamaan perussitruunan limellä, lopputuloksena tämä simppeli ja raikas silliherkku. Vappu on virallisesti alkanut!

Riemukasta Vappua, Railakasta Wappua!


Ainekset
  • 5 limeä
  • 2 dl vettä
  • 0,75 dl sokeria
  • 0,25 tl suolaa
  • 10 kokonaista mustapippuria
  • 10 kokonaista valkopippuria
  • 450 g kevyesti suolattuja sillifileitä
  • 1 pieni punasipuli
  • 1 kevätsipulinvarsi
  • tuoreita mintunlehtiä

Purista neljän limen mehu pieneen kattilaan ja viipaloi viides lime ohuiksi siivuiksi. Lisää kattilaan vesi, sokeri, suola sekä pippurit ja kiehauta seos. Anna liemen jäähtyä.

Kuivaa sillifileet talouspaperilla ja leikkaa ne suupalan kokoisiksi paloiksi. Kuori ja viipaloi punasipuli ohuiksi viipaleiksi. Lado sillipalat sekä lime- ja sipuliviipaleet kerroksittain noin 0,75-1 litran kokoiseen purkkiin. Kaada jäähtynyt limeliemi purkkiin ja anna marinoitua jääkaapissa yön yli.

Ennen tarjoilua, lisää silliviipaleiden pinnalle hieman viipaloitua kevätsipulia sekä hienonnettua minttua.


Reseptin alkuperä: Modattu versio Marttojen sitruunasillistä.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Thaimaalainen naudanlihasalaatti

Kaupan lihatiskiltä tarttui jokin aika sitten mukaan kimpale hyvälaatuista kotimaista luomunaudan ulkofileetä. Mieleni ei kuitenkaan tehnyt pihviä, vaan fileestä syntyi tällä kertaa tällainen thaityylinen yrteillä, maapähkinöillä sekä rapealla sipulilla höystetty naudanlihasalaatti. Salaatista saikin mukavan ja kevyen lounaan, jota nautti mielellään myös ilman sen kummempaa riisi- tai nuudelilisuketta.


Ainekset (4:lle)
  • 500 g naudan ulkofileetä
  • 0,5 dl maapähkinöitä
  • 3 salottisipulia 
  • ruokaöljyä
  • 1 iso kourallinen tuoretta thaibasilikaa
  • 1 iso kourallinen tuoretta minttua
  • 1 iso kourallinen tuoretta korianteria

Salaatinkastike
  • 2 valkosipulinkynttä
  • pieni pala tuoretta inkivääriä
  • 1 sitruunaruohon varsi
  • 1 punainen chilipalko
  • 2 limeä
  • 2-3 rkl kalakastiketta
  • 2 rkl sokeria (tai hunajaa)

Nosta naudanfilee jääkaapista huoneenlämpöön lämpenemään esivalmistelujen ajaksi. 

Kuori maapähkinät tarvittaessa (kuoret irtoavat helposti, kun pähkinöitä käyttää ensin lyhyen ajan kiehuvassa vedessä). Levitä pähkinät uunipellille ja paahda niitä 190-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia, eli kunnes pähkinät ovat saaneet hieman väriä.

Kuori ja viipaloi salottisipulit ohuiksi suikaleiksi. Kuumenna 0,5-1 cm:n paksuinen kerros ruokaöljyä paksupohjaisessa kasaripannussa tai kattilassa ja paahda sipuleita keskilämmöllä parissa erässä muutamia minuutteja, kunnes ne ovat saaneet hieman ruskean värin. Nosta sipulit öljystä reikäkauhan avulla talouspaperin päälle ja anna jäähtyä, jolloin sipulirenkaat rapeutuvat.

Valmista salaatinkastike. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet ja raasta inkivääri hienoksi (säästä myös inkivääristä irtoava mehu). Poista sitruunaruohon uloimmat lehdet sekä kuivat päätyosat ja hienonna pehmeä sisäosa. Viipaloi myös chili ohuiksi suikaleiksi. Purista limemehu ja laita se kulhoon yhdessä kalakastikkeen sekä sokerin kanssa. Vispaa, kunnes sokeri on sulanut kastikkeeseen. Lisää kulhoon valkosipuli, inkivääri, sitruunaruoho sekä chili ja sekoita. Maistele ja lisää mausteita tarvittaessa. 

Leikkaa naudanfilee noin 2 cm paksuiksi pihveiksi. Kuumenna paistinpannussa hieman öljyä ja paista fileepaloja 1-2 minuutin ajan molemmin puolin (voit jättää lihan makusi mukaan roseeksi tai paistaa sen kypsäksi). Nosta pihvit pannulta ja anna niiden vetäytyä folion sisässä noin 5 minuutin ajan.

Huuhtele ja kuivaa yrttien lehdet, revi isoimpia lehtiä tarvittaessa hieman pienemmiksi ja laita lehdet suureen kulhoon. Siivuta paistetut fileepalat poikkisyin ohuiksi suikaleiksi ja lisää lihapalat yrttien joukkoon. Kääntele puolet salaatinkastikkeesta kauttaaltaan salaatin joukkoon ja kumoa salaatti tarjoilulautaselle. Ripottele annoksen pinnalle paahdettuja maapähkinöitä sekä rapeaksi paahdettua salottisipulia. Tarjoile loppu salaatinkastike pienestä kulhosta salaatin lisukkeena.


Reseptin alkuperä: "Leiths How to Cook" -kirjan ohje minimaalisin muokkauksin (vähensin hieman sipulin määrää alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna).

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Fetalevite

Mahdottoman helppo rustiikkinen fetalevite syntyy sekottamalla oliiviöljyä murennetun fetajuuston joukkoon ja lisäämällä joukkoon hieman raikkaita vihanneksia sekä mausteita. Nopeatekoinen levite on maalaisleivän kera tarjoiltuna kiva lisä vaikka keväiseen buffetpöytään.


Ainekset
  • 200 g fetajuustoa
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • 1 tl kuivattua oreganoa
  • mustapippuria myllystä
  • (hieman chilihiutaleita)
  • 4 tomaattia
  • 1 kevätsipulinvarsi 
  • 2 rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna

Murenna fetajuusto kulhoon ja sekoita sen joukkoon suurin osa oliiviöljystä, oregano, mustapippuri sekä halutessasi hieman chilihiutaleita. Poista tomaateista siemenet ja kuutioi ne pieniksi palasiksi. Silppua myös kevätsipuli sekä persilja. Sirottele noin puolet tomaateista, kevätsipulista sekä persiljasta tarjoilulautaselle koristeeksi ja sekoita loput kasvikset fetan joukkoon. Lusikoi fetalevite lautaselle kasvispalasten päälle, valuta päälle loppu oliiviöljy ja tarjoile hyvän leivän lisukkeena.


Reseptin alkuperä: Ei mitään ihmeempää lähdettä.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Tillillä ja tahinilla maustettu coleslaw

Valmistan erilaisia kaalisalaatteja ja -raasteita mielelläni ympäri vuoden, onhan kotimainen kaali edullinen, terveellinen ja helposti saatavilla oleva raaka-aine. Kesän kynnyksellä pöytäämme ilmestyy useimmiten erityisesti kermaisempia coleslaw-tyyppisiä salaatteja, joiden makumaailmaa on välillä kiva varioida erilaisin maustein ja yrtein. Viime viikolla ruokalehteä selatessani silmääni pisti tillillä sekä tahinilla maustettu itä-välimerellinen coleslaw, jota olikin pakko päästä kokeilemaan. Johtuneeko tillistä, mutta mielestäni tämä salaatti sopi erityisesti kalan seuralaiseksi.


Ainekset (noin 6:lle)
  • 500 g keräkaalia
  • 1 pienehkön sitruunan mehu
  • 0,5 tl sokeria
  • 1-2 kevätsipulinvartta
  • 0,5 dl tuoretta tilliä hienonnettuna
  • 0,5 dl pinjansiemeniä
  • 0,5 dl sultanarusinoita
  • 1,5 dl turkkilaista jogurttia
  • 1,5-2 rkl tahinia
  • ripaus suolaa
  • mustapippuria myllystä

Poista kaalikerän uloimmat lehdet ja siivuta kaali ohuiksi suikaleiksi (esimerkiksi juustohöylällä). Lisää kaalin joukkoon sitruunamehu sekä sokeri ja puristele kaaliraastetta hieman käsin, jolloin se notkistuu. Hienonna kaaliraasteen joukkoon myös kevätsipuli sekä tuore tilli. Paahda pinjansiemenet kuivalla kuumalla paistinpannulla ja lisää ne salaatin joukkoon yhdessä sultanarusinoiden kanssa. Säilytä salaatti jääkaapissa tarjoiluun asti.

Ennen tarjoilua sekoita turkkilainen jogurtti sekä tahini keskenään ja mausta seos suolalla sekä mustapippurilla. Kääntele jogurttiseos kaalisalaatin joukkoon ja tarjoile heti.


Reseptin alkuperä: Lähinnä mittasuhteiltaan hienoisesti muokattu versio "Donna Hay" (Feb/Mar 2015) -lehden ohjeesta.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Sitruunaiset broilerin koipinuijat

Johtuneeko keväästä, mutta nykyään mieleni halajaa erityisesti sitruunaisia ruokia. Tällä kertaa sitruuna pääsikin maustamaan uunissa paahdettuja tahmean rasvaisen maukkaita broilerin koipipaloja, joita meillä nautittiin eräänä päivänä lounaaksi vihersalaatin sekä aiolin kera. Ai että, on se broilerin koipinuijien syöminen niin mukavan sottaista ja maistuvaa puuhaa (kysykää vaikka puolisoltani, joka mutusteli näitä koipipaloja kumihanskat kädessä).


Ainekset (2:lle)
  • 2 (luomu)sitruunaa
  • 0,5-1 punainen chilipalko 
  • 0,5 dl oliiviöljyä tai muuta ruokaöljyä
  • 0,5 rkl valkoviinietikkaa
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 2 rkl fariinisokeria
  • 1 tl suolaa (tai maun mukaan enemmänkin)
  • mustapippuria myllystä
  • 800 g broilerin koipipaloja
  • 0,5-1 valkosipuli
  • pieni nokare voita paistamiseen
  • (Pinnalle: tuoreita oreganon lehtiä)

Pese yksi sitruuna, raasta sen kuoren keltainen osa hienoksi raasteeksi ja purista sitruunamehu. Hienonna chili. Vispaa öljy, viinietikka, soijakastike, fariinisokeri, sitruunan kuoriraaste sekä mehu ja chilisilppu pienessä kulhossa tasaiseksi marinadikastikkeeksi ja mausta kastike vielä suolalla sekä mustapippurilla. Pistele broilerin koipinuijiin haarukalla muutamia reikiä ja sekoita marinadikastike tasaisesti nuijien joukkoon. Anna marinoitua muutama tunti, mielellään yön yli.

Laita uuni lämpenemään 220-asteiseksi. Kumoa broilerin koipipalat uunivuokaan, lisää niiden joukkoon noin puolet ylijääneestä marinadikastikkeesta ja ripottele koipien pinnalle halutessasi vielä hieman lisää suolaa. Pese toinen sitruuna ja halkaise se puoliksi. Kuumenna voi paistinpannussa, paista sitruunan leikkuupintoihin pannulla kullanruskea väri ja nosta sitruunapuoliskot uunivuokaan leikkuupinta ylöspäin. Poista valkosipulista uloin kuorikerros ja leikkaa valkosipulin hattu pois siten, että valkosipulinkynnet tulevat hieman näkyviin. Sipaise leikkuupinnoille hieman marinadikastiketta ja nosta sipuli uunivuokaan leikkuupinta ylöspäin.

Nosta vuoka 220-asteiseen uuniin ja anna koipipalojen kypsyä 30-45 minuuttia, tai kunnes niiden pinta on hieman rapeutunut ja liha on täysin mureaa ja kypsää. Valele nuijia paistamisen aikana muutamaan otteeseen kevyesti marinadikastikkeella. Jos haluat nuijien pintaan hieman lisäväriä, voit kytkeä grillivastuksen päälle viimeisen 5 paistominuutin ajaksi. Koipipalat voi toki kypsentää uunin sijasta myös grillaamalla. Ripottele halutessasi pinnalle hieman tuoreita oreganon lehtiä ja tarjoa heti hyvän dippikastikkeen tai vaikka majoneesin kera.


Reseptin alkuperä: Ei mitään yhtä erityistä lähdettä, ohje on satunnainen yhdistelmä useammasta reseptistä.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Aamiaispizza

Hyvää huomenta! Mikäpä onkaan mukavampi tapa aloittaa viikonloppuaamu kuin nostaa aamupalapöytään kananmunia, pekonia sekä tomaatteja sisältävä vastapaistettu ja tuoksuva pizza. Kun pizzapohjataikinan valmistaa jo edellisenä iltana jääkaappiin yöksi kohoamaan, ei pizzan pyöräyttämisessä aamulla edes kestä kauaa.



Ainekset (1 pizza, 3-4:lle aamupalana)

Pizzataikina
  • 1 dl vettä
  • 0,25 tl suolaa
  • 0,5 dl grahamjauhoja
  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • 2,5 g kuivahiivaa
  • 1 rkl oliiviöljyä

Täytteet
  • 1 dl tomaattimurskaa
  • 1 rkl tomaattipyreetä
  • 0,5 tl sokeria
  • 80 g cheddar-juustoa
  • 100 g kirsikkatomaatteja (punaisia ja keltaisia)
  • 80 g ricotta-juustoa
  • 3-4 siivua maalaispekonia
  • 3 kananmunaa
  • hieman sormisuolaa
  • mustapippuria myllystä

Tee pizzataikina (valmistin omaan aamiaispizzaani hieman runsaskuituisemman ja pehmeämmän grahamjauhoja sisältävän pohjan, mutta myös peruspizzataikina sopisi toki hyvin aamiaispizzaan). Lisää kädenlämpöiseen veteen suola ja sekoita jauhot sekä kuivahiiva keskenään. Lisää jauhot veden joukkoon yhdessä oliiviöljyn kanssa ja sekoita kimmoisaksi taikinaksi. Anna taikinan kohota liinan alla vähintään puolisen tuntia. Pizzataikinan voi valmistaa jo edellisenä iltana ja jättää jääkaappiin yöksi kohoamaan.

Valuta tomaattimurskasta tarvittaessa nestettä hieman vähemmäksi ja lisää tomaattimurskan joukkoon tomaattipyree, sokeri sekä ripaus suolaa. Raasta cheddar. Huuhtele ja puolita kirsikkatomaatit. Laita uuni lämpenemään 225-asteiseksi.

Venyttele ja muotoile kohonneesta taikinasta jauhotetulla alustalla ohut pizzapohja. Levitä tomaattikastike pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele tomaattikastikkeen pinnalle juustoraaste, kirsikkatomaatit sekä ricotta-juusto. Asettele myös pekonisiivut pizzan pinnalle ja riko täytteiden päälle vielä kananmunat. Ripottele pizzan pinnalle hieman sormisuolaa ja rouhi päälle vielä mustapippuria. Paista pizzaa 225-asteisessa uunissa (mielellään pizzakiven päällä) 12-15 minuuttia, kunnes pizzapohja on kypsynyt ja kananmunat ovat hyytyneet.


Reseptin alkuperä: Ei mitään yhtä tiettyä lähdettä. Olen bongaillut vastaavanlaisia aamupalapizzoja erinäisistä ruokablogeista. Ricotta-juuston lisäämisen aamiaispizzatäytteeksi keksin "Donna Hay" (Feb/Mar 2015) -lehden sivuilta.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Juustoa & hunajaisia pähkinöitä

Olkoon vaikka kuinka kevät ja kevyempien herkkujen sesonkiaika, en pysty luopumaan tästä ehkä hieman jouluisestakin pähkinöiden ja juuston yhdistelmästä, johon lisäsin tällä kertaa myös tuoreita viikunoita. Kermaisen valuvasta valkohomejuustosta saa yhdessä hunajaisten pähkinöiden kanssa todella vaivattomasti täydellisen juustohiiren jälkiruoan. Juuston lisukkeineen voisi jakaa hyvin myös vaikka pienten leipäpalojen päälle, jolloin annoksesta saisi kivan cocktailpalatarjottavan juhlahetkiin. Varoitus lienee kuitenkin paikallaan: vaikkakin juustokiekosta pitäisi teoriassa riittää ainakin muutamalle ihmiselle, onnistuin taloutemme ainoana valkohomejuuston ystävänä tuhoamaan koko annoksen itsekseni rennon viikonloppuillan iltanaposteluna.


Ainekset (4-8:lle)
  • 1 rkl voita
  • 0,5 tl kanelia
  • hieman chilihiutaleita
  • 2 dl pähkinäsekoitusta
  • 0,5 dl kuivattuja karpaloita
  • 3 rkl hunajaa
  • 200-300 g valko- tai punahomejuustoa (esimerkiksi kotimaista Mouhijärven Herkkujuustolan Väinö- tai Metsuri-juustoa)
  • (3-4 tuoretta viikunaa)
  • muutama tuore timjaminoksa

Sulata voi pannulla ja lisää pannulle kaneli, chilihiutaleet sekä pähkinät. Paahda pähkinöitä keskilämmöllä muutaman minuutin ajan välillä käännellen. Pähkinät palavat helposti, joten pidä niitä jatkuvasti silmällä. Lisää pannulle lopuksi  karpalot sekä juokseva hunaja ja sekoita.

Huuhdo viikunat huolellisesti ja lohko ne neljään osaan. Tarjoa valkohomejuustokiekko pähkinäkarpalosekoituksen, viikunoiden sekä tuoreen timjamin kera.


Reseptin alkuperä: Ei mitään erityistä lähdettä. Olen käyttänyt samantapaisia kanelilla sekä hunajalla maustettuja pähkinöitä myös esimerkiksi juurescarpaccion lisukkeena. 

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Paistettuja mustekalarenkaita ja makkaraa

Tässäpä vielä kuluneelta alkuvuodelta yksi näppärä välimerellinen tapas- tai naposteluannos, jossa paistetut mustekalarenkaat saavat kaverikseen hieman tulista ohueksi siivutettua makkaraa. Pidin annosta valmistaessani kyseistä yhdistelmää lähtökohtaisesti ehkä hieman outona, mutta kombinaatio toimi kyllä oikeinkin mukavasti. Ostin oman mustekalani valmiiksi putsattuna kaupan pakastealtaasta. Eipä tullut tarkistettua mustekalan pyyntitapaa, kuten WWF:n kalaoppaassa suositellaan; pitää muistaa olla valistuneempi kuluttaja ensi kerralla.


Ainekset (4:lle tapaksena)
  • 500 g perattua mustekalaa (esimerkiksi seepiaa tai kalmaria)
  • 60 g hieman tulista makkaraa (itse käytin italialaista spinata piccante-salamimakkaraa, mutta myös esimerkiksi chorizo toimisi varmasti hyvin annoksessa)
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1-2 rkl sitruunamehua
  • suolaa
  • mustapippuria myllystä
  • 0,5 dl tuoretta persiljaa hienonnettuna

Jos onnistut löytämään kokonaisen mustekalan, perkaa se. Kuvallisia ohjeita tästä operaatiosta löytyy esimerkiksi "Sillä sipuli"-blogista. Huuhtele perattu mustekala, kuivaa se talouspaperiin ja viipaloi renkaiksi. Siivuta makkara mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Kuori ja murskaa valkosipulinkynsi ja hienonna persilja.

Kuumenna oliiviöljy suuressa paistinpannussa. Paista mustekalarenkaita keskilämmöllä välillä kääntäen noin 10 minuutin ajan, kunnes ne ovat kypsiä ja saaneet hieman kullanruskeaa väriä. Lisää pannulle valkosipuli sekä sitruunamehu ja mausta suolalla sekä ripauksella mustapippuria. Kääntele makkarasiivut sekä hienonnettu persilja mustekalarenkaiden joukkoon ja kypsennä vielä noin minuutin ajan. Tarjoile heti.


Reseptin alkuperä: Ranskalaisesta "750g" (No 8 / 2014) -ruokalehdestä löytynyt ohje.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Suklaalla höystetty viikunapiiras

Leivoin aiemmin alkuvuodesta viikonlopun kahvituokion tarjottavaksi tällaisen tarte tatin-tyylisen viikunapiiraan, jonka lehtitaikinapohja kätki sisäänsä myös tummaa suklaarouhetta. Maistellessani ensimmäistä piiraspalaa en ollut aivan varma, oliko piiras mieleeni. Uunissa hyvin kohonnut lehtitaikinapohja lässähti nimittäin piirasta keikautettaessa suhteellisen tiiviiksi kerrokseksi, ja muutenkin hedelmäisten ja makeiden viikunoiden, voimakkaan tumman suklaan sekä rasvaisen lehtitaikinapohjan yhdistelmä oli minulle uusi makuelämys. Ensimmäisen piiraspalan syötyäni olin kuitenkin koukuttanut itseni piiraaseen, ja loppu leivonnainen katosikin suihin nopeasti. Tarjosin itse piiraan kanssa kanelijäätelöä, mutta leivonnaisen voisi tarjoilla hyvin myös perinteisen vaniljajäätelön tai ranskankerman kera.


Ainekset (6-8:lle)
  • 100 g tummaa suklaata
  • 1 dl sokeria
  • 0,5 tl piparkakkumaustetta
  • 10-12 tuoretta viikunaa
  • 500-600 g lehtitaikinalevyä
  • 75 g voita
  • 0,5 rkl sitruunamehua
  • (Pinnalle: muutama tuore timjaminlehti)

Raasta suklaa ja sekoita sen joukkoon piparkakkumauste sekä 2 ruokalusikallista sokerista. Huutele viikunat huolellisesti ja lohko ne neljään osaan (hedelmän voi syödä kuorineen, jos kuori ei ole kovin paksu). Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Jaa lehtitaikina kolmeen osaan ja kauli osat halkaisijaltaan 25 cm:n kokoisiksi ympyröiksi (käytä ympyrän mallina esimerkiksi lautasta tai sopivan kokoista kulhoa). Ripottele kahdelle taikinapohjista suklaarouhetta ja pinoa taikinalevyt päällekkäin siten, että suklaa jää taikinalevyjen väliin. Painele taikinalevyjen reunat tiiviisti yhteen.

Voitele halkaisijaltaan 23 cm:n ja syvyydeltään 4-6 cm:n kokoinen uunivuoka (ei irtopohjavuoka). Sulata loppu voi paistinpannussa, lisää loppu sokeri voin joukkoon ja lämmitä varovasti, kunnes sokeri on sulanut. Lisää pannulle viikunat ja paista noin 2-3 minuuttia, kunnes viikunat ovat saaneet hieman väriä ja sokeri alkaa ruskistua. Kääntele joukkoon vielä sitruunamehu.

Kaada viikunat voideltuun vuokaan tasaiseksi kerrokseksi (itse vain kumosin viikunalohkot vuokaan, mutta ne olisi voinut myös asetella hieman säännöllisemmin sievemmän lopputuloksen aikaansaamiseksi). Asettele taikinalevyt viikunoiden päälle ja työnnä taikinan reunat alaspäin vuoan reunoja pitkin. Paista piirasta 200-asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia, kunnes se on noussut hyvin ja saanut kauniin värin. Anna jäähtyä 5 minuuttia ja kumoa tarjoiluvadille (itse kaadoin viikunoista irronnutta nestettä hieman vähemmäksi vuoasta ennen kumoamista). Ripottele halutessasi piiraan pinnalle muutama tuore timjaminlehti ja tarjoa piiras lämpimänä.


Reseptin alkuperä: Joanna Farrow:n "Suklaaherkut - Suolaista ja makeaa" -kirjan ohje todella pienin muokkauksin.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Sinisimpukat merimiehen tapaan

Välillä sitä haluaa herkutella helposti, ja tuoreilla sinisimpukoillahan tämä onnistuu kätevästi. Sinisimpukoiden löytäminen lähimarketista tuntuu kyllä vieläkin usein pieneltä lottovoitolta, jostain syystä niitä kun tuntuu olevan sesonkiaikaankin saatavilla lähinnä satunnaisina perjantai-iltoina tai lauantaiaamuisin. Yleensä tykkään väsäillä simpukoiden joukkoon kermaisia ja usein hieman sitruksisia liemiä, mutta tällä kertaa päätin pärjätä ilman kermaa ja pidin homman muutenkin hyvin simppelinä. Pöytään nousikin klassikko, eli padallinen sinisimpukoita merimiehen tapaan. En jaksanut väsäillä simpukoiden kaveriksi edes annoksen kanssa perinteisesti tarjottavia maalaisranskalaisia, majoneesia tai muita lisukkeita, vaan herkuttelin simpukoilla yksinkertaisesti leivän ja valkoviinin kera. En itse asiassa tiedä, ovatko nämä simpukoita merimiehen vai merimiehen vaimon tapaan. Sen verran maukkaita ja helppotekoisia ne kuitenkin ovat, että uskon molempien osallistuneen simpukka-annoksen valmistamiseen mielellään.


Ainekset (2:lle)
  • 1 kg eläviä sinisimpukoita
  • 1 pieni keltasipuli
  • 1 salottisipuli
  • 1-2 valkosipulinkynttä
  • 0,5-1 dl tuoretta persiljaa hienonnettuna
  • 30 g voita
  • 1 dl vettä tai kalalientä
  • 1 dl valkoviiniä
  • suolaa
  • mustapippuria myllystä

Puhdista ensin sinisimpukat ja heitä pois rikkinäiset tai kuolleet yksilöt. Simpukka on kuollut, jos se on avonainen eikä reippaan pöytälevyyn kopsauttelun seurauksenakaan sulkeudu. Poista simpukoista myös mahdolliset parrat ja huuhtele simpukoita reilussa vesimäärässä. Vaihda huuhteluvesi ainakin noin kaksi-kolme kertaa.

Kuori ja hienonna sipulit. Kuori ja murskaa myös valkosipulinkynnet ja hienonna persilja. Sulata puolet voista suuressa paistikasarissa, kattilassa tai padassa. Lisää kelta- sekä salottisipulisilppu voin joukkoon ja hauduta sipuleita noin 10 minuuttia. Lisää pataan valkosipulimurska ja jatka kuullottamista vielä noin minuutti. Lisää sipuleiden joukkoon tämän jälkeen vesi/kalaliemi, valkoviini sekä puolet hienonnetusta persiljasta. Anna liemen hautua 5-10 minuuttia.

Lisää pataan sinisimpukat ja peitä kannella. Keitä simpukoita noin 5-7 minuuttia, kunnes ne ovat avautuneet. Pataa kannattaa heilutella välillä tai simpukoita voi sekoitella, jotta ne keittyvät tasaisesti.

Siivilöi simpukoiden keitinliemi talteen ja heitä pois keittämisen jälkeen mahdollisesti kiinni olevat sinisimpukat. Peitä simpukat kannella, jotta ne pysyvät lämpiminä. Laita simpukoiden keitinliemi kattilaan ja redusoi sitä (keitä kuumalla lämmöllä, jotta ylimääräinen vesi haihtuu ja maku tiivistyy) muutamien minuuttien ajan. Pienennä lieden lämpöä, pilko loppu voi pieniksi kuutioiksi ja vispaa voi vähitellen kastikkeen joukkoon. Maistele ja mausta kastike suolalla sekä mustapippurilla. 

Kaada kastike sinisimpukoiden joukkoon ja viimeistele annos lopulla hienonnetulla persiljalla. Tarjoa hyvän leivän kera.


Reseptin alkuperä: "Leiths How to Cook" -kirjan ohje minimaalisin muokkauksin.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Pääsiäisen täytetyt suklaamunat

Olen vuosikausia haaveillut tekeväni pääsiäiseksi suklaisia yllätysmunia. Hienoja sellaisia. Haluan, että pääsiäismunissani on oikea kananmunankuori ja että ne voi näin ollen maalata ja koristella. Kuoren alla tulee olla ohuehko kerros oikeaa suklaata ja tämän alla jokin muu pehmeämpi ja helposti lusikoitava täyte. Muotteihin valetut ja toisiinsa liitetyt suklaamunanpuoliskot eivät siis kelpaa, muna ei saa olla pelkkää kovaa täyssuklaata eikä munien ainoaksi täytteeksi käy pelkkä mignonmunatyylinen manteli-nougatmassa. Lisäksi muna pitää olla kuorittavissa suhteellisen helposti ilman hermojen menetystä. Yllätysmunia pitäisi myös pystyä tehtailemaan sarjatuotantona hieman isompiakin eriä kerrallaan. Tässäpä vaatimusmäärittely. Alla tarina siitä, mitä sitten tapahtui. Myönnetään, homma saattoi lähteä hieman lapasesta.

Suklaamunien resepti ja lisää kuvia valmiista tuotoksista löytyy postauksen lopusta.


Rakas päiväkirja, tässä tarina täydellisen pääsiäismunan metsästyksestä. En ole koskaan aiemmin tehnyt tällaisia yllätysmunia enkä tiedä, onko niiden valmistaminen ylipäätään mahdollista. Visio ja into on kuitenkin kova.

Perjantaina 20.3.2015
Työviikko on ohi ja tarkoitus olisi ryhtyä kokeilemaan viikonloppuna pääsiäismunien valmistusta. Erehdyn perjantai-iltana lähimarkettiin ostoksille. Kaupassa vallitsee kauhea ryysis, äkkiä pois täältä. Noukin viikonlopun ruokaostosten yhteydessä ostoskoriin munia varten kermaa, tuorejuustoa, liivatteita sekä kananmunia. Karkkihyllyllä vallitsee kaaos, kun lapsilauma tunkeilee irtokarkkilaatikoiden edessä. Suklaahyllyn eteen on perustettu ilmeisesti kauppaan pakotettujen aviopuolisoiden miesparkki, sillä joukko tylsistyneen näköisiä miehiä hengailee hyllyn edessä ostoskärryineen tukkien kulun suklaalevylaatikoille. Puikkelehdin kärryjen välistä ja nappaan mukaani nopeasti muutaman Fazerin "tumman" (47%) perussuklaalevyn, pari levyä Pandan valkosuklaata ja kolme Daim-patukkaa täytteeseen.

Lauantaina 21.3.2015
Tänään se alkaa, pääsiäsimunaurakka, kuinka jännittävää! Kokoan suklaamunatarvikkeet ja tarvittavat työvälineet kasaan ja suuntaan ystäväni luo. Tarkoituksenamme on laittaa erä limoncelloa tekeytymään ja kokeilla samalla koe-erä näitä pääsiäismunia. Suunnitelmanani on tyhjentää kananmunankuoret ja kaataa niihin huuhtelun jälkeen hieman sulaa suklaata, joka pyöritellään munankuoren sisäreunoille. Suklaan annetaan jäähtyä, jonka jälkeen muna täytetään jollain kermaisella ja maukkaalla täytteellä. Ystäväni on munaprojektin suhteen hyvin skeptinen. Hän ei usko suklaan levittyvän tasaisesti kananmunan kuoren sisäreunoille eikä kuoren irtoavan valmiista suklaamunista. Itse olen asiasta hyvin innostunut, ei näistä munista tarvitse kuitenkaan ihan täydellisiä tulla. Päädymme kuitenkin kokeilemaan yllätysmunaprojektia tälle iltaa vain kolmella kananmunalla. Ystäväni pyytää minua pesemään kananmunat ennen niiden jatkokäsittelyä, sillä ovathan munat peräisin kanan pers**estä. Tämän jälkeen ystäväni naputtelee munien päihin pienet reiät ja tyhjentää kuoret. Huuhtelen munankuorten sisäpinnat vedellä, kuivaan munat talouspaperiin, sulatan levyn Fazerin tummaa suklaata ja jaan suklaan munien sisälle pursotinpussia käyttäen. Ensimmäisen munan kohdalla osa suklaasta valahtaa pursotinpussista munan ulkokuorelle, isompi reikä kuoressa tai pienempi pursotinpussin tylla saattaisi helpottaa tekemistä. Sotken sormeni suklaaseen ja sottaan tämän jälkeen koko munan tahmatassuillani. Onneksi muut munat onnistuvat siistimmin, vaikkakin saan jossain välissä tiputettua hieman suklaata vielä vaatteilleni. Ystäväni käy vetämässä valkoisen mattonsa työpisteeni alta. Pyörittelen munia valoa vasten, yritän saada suklaan levittymään tasaisesti kuoren reunoille ja laitan kuoret jääkaappiin hyytymään. Limoncelloillan innoittamana valmistan munien täytteeksi tämän jälkeen sitruunaisen mascarponekermatäytteen, jonka pursotan munien sisään. Munat saavat tekeytyä jääkaapissa pari tuntia, jonka jälkeen on maistelun aika. Jännittää. Otamme munat jääkaapista ja ryhdymme avaamaan niitä. Kuori ei tahdo irrota munan pinnasta kuin pienen puukon avulla. Munien suklaapintoihin on jäänyt reikiä ja muutenkin suklaan rakenne on hieman muhjuinen. Parin viinilasillisen ja kossusta, sitruunamehusta sekä sokerista sekoitetun "pikalimoncellon" jälkeen yllätysmuna maistuu kuitenkin mainiolta. Ajokunnossa oleva ystävänikin kehuu munien makua. Tulemmekin ystäväni kanssa yhdessä loppupäätelmään, että pienellä harjoittelulla tämä projekti voisi onnistua. Kananmunan kuoret voisi kyllä ehkä keittää ennen kuorten täyttämistä. Suklaan voisi temperoida paremman koostumuksen saamiseksi, eikös temperointiprosessissa juuri saada suklaaseen kova ja kiiltävä pinta muuttamalla suklaan rakennetta lämpötilaerojen avulla. Pitäisiköhän kuori täyttää kokonaan suklaalla ja kaataa sitten ylimääräiset pois suklaakerroksen aukkojen estämiseksi? Auttaisikohan kuoren irtoamiseen, jos suklaan joukkoon sekoittaisi jotain rasvaa? Pitää miettiä.

Sunnuntaina 22.3.2015
Yksi yllätysmunien täytteeseen ostamani Daim-patukka häviää parempiin suihin.

Maanantaina 23.3.2015
Päätän googlettaa pääsiäismunaohjeita. Tämä ei varmasti ole mikään uusi idea ja vastaavanlaisia täytettyjä suklaamunia on varmasti tehty paljon aiemminkin. Ja löytyyhän sitä ohjeita, esimerkiksi kaikkien täydellisten kotirouvien isä ja äiti Martha Stewart on taiteillut juuri haluamanlaisiani munia. Loistavaa! Luen Marthan ohjeen pikaisesti. Hän on temperoinut suklaan ja tehnyt suklaakerroksen täyttämällä ensin koko munankuoren sulalla suklaalla ja valuttamalla ylijäämäsuklaat muutaman minuutin päästä pois kuoresta. Hienoa, aivan kuten ajattelinkin, ensi kerralla munat varmasti onnistuvat. Voisin käydä ostamassa vähän laadukkaampaa suklaata temperointiharjoituksia varten. Toinen viikonloppuna ostamani Daim-patukka häviää maagisesti keittiön pöydältä.

Tiistaina 24.3.2015
En saanut viime yönä unen päästä kiinni miettiessäni ja suunnitellessani pääsiäisimunaurakkaani. Päässäni on miljoona ideaa munien koristeista ja värityksistä. Haluan tehdä munia tummasta suklaasta, maitosuklaasta ja valkosuklaasta. Ja täytteet, niitä voisi tehdä vaikka minkä makuisia: sitrushedelmistä, mangosta ja muista hedelmistä, marjoista, suklaasta, kookoksesta jne. Ja pähkinöitä, haluan ehdottomasti pistaasitäytettä! Munat voisi täyttää kiinteän täytteen sijaan myös vaikka pienillä karkeilla. Näen itseni pääsiäispupuna, joka jakaa korikaupalla täydellisiä pääsiäismunia sukulaisille ja ystäville hyvää pääsiäistä toivotellen. Iltapäivästä töiden jälkeen piipahdan Oulun Kärkkäisellä, jossa hullaannun täysin leivontatarvikehyllyllä. Ostan kaiken maailman koristelutarpeita, muotteja ja väriaineita kuorten koristeluun. Haen marketista myös muutaman uuden suklaalevyn, tällä kertaa Fazerin hienompaa tummaa suklaata. Illalla tyhjennän ja keitän kuusi kananmunankuorta seuraavaa kokeilua varten.

Keskiviikkona 25.3.2015
-

Torstaina 26.3.2015
Tyhjennän ja keitän 19 kananmunankuorta. Puolisoni nikkaroi minulle "kuorenkuivaustelineen" lyömällä muutamia pieniä nauloja paksuun tammilankun palaseen. Olen syönyt taas yhden suklaalevyn.

Perjantaina 27.3.2015
Jes, taas on viikonloppu alkamassa! Lähden töiden jälkeen käymään Stockmannilla, jos sieltä vaikka löytyisi jotain oikeasti hyvää suklaata. Voi ei, Stockalla on hullujen päivät ja kauhea ryysis. Laadukkain hyllystä löytyvä suklaa taitaa olla Lindtin tumma suklaa, ostan sitä levykaupalla. Illalla tyhjennän ja keitän 10 kananmunankuorta. Aloitan myös munien värjäysurakan, johon käytän aiemmin viikolla ostamiani pastavärejä. En ole aiemmin värjännyt munia elintarvikeväreillä, joten homma on taas jännittävää. Värjääminen sujuu kuitenkin helposti ja suhteellisen nopeasti, ja värjäilen munankuoria sinisiksi, keltaisiksi, pinkeiksi sekä vihreiksi. Yritän myös tehdä mustia kuoria, mutta se ei onnistu, väri ei tartu tarpeeksi. Värjäysnesteen joukkoon pitää lorauttaa pieni määrä etikkaa ja saankin puolisoltani palautetta siitä, että koko kämppä haisee etikalle. Vähän jää ärsyttämään munankuoriin painetut leimat, jotka eivät irtoa kuorista millään eivätkä peity kunnolla väripinnan alle. Luen netistä, että leimat kuulemma haalenevat auringonvalossa. Opiskelen netistä myös suklaan temperoinnista, sillä en ole koskaan kokeillut sitäkään aiemmin. Jaa, temperoitavan suklaan pitäisi sisältää vain kaakaovoita eikä muita rasvoja. Ilmeisesti pitää käydä ostamassa lisää suklaata, nuo Fazerin suklaalevyt ainakin sisältävät myös maitorasvaa, haittaakohan se. Teoria alkaa olla nyt pääpiirtein hallussa, huomenna pistetään sitten pystyyn oikein kunnon pääsiäismunatehdas!

Lauantaina 28.3.2015
Herään aamulla aikaisin harjoittelemaan suklaan temperointia. Suunnitelmana on kokeilla tekniikkaa aamulla muutamaan munaan ja lähteä taas iltapäivästä ystäväni luo urakoimaan pääsiäismunia oikein olan takaa. Temperoinnin voi tehdä ilmeisesti monella tapaa. Perusohjeissa suklaata vain lämmitellään ja viilennetään vesihauteessa tiettyihin astelukuihin. Osassa ohjeista sulan suklaan joukkoon sekoitetaan hienoksi raastettua suklaarouhetta ja ammattilaiset ilmeisesti tekevät suklaan jäähdytysvaiheen levittelemällä ja kääntelemällä suklaata tasaisella marmoripinnalla. Ryhdyn heti tekemään hommaa vaikeimman kautta, eli tarkoituksenani on lisätä tiettyyn lämpötilaan lämmitetyn suklaan joukkoon ensin todella hienoa suklaarouhetta ja tehdä suklaan jäähdytysvaihe kivitasolla käännellen. Hienonnan muutaman Lindtin 70% suklaalevyn tasakokoiseksi rouheeksi. Sulatan suklaan vesihauteessa, jossa sen lämpötila kohoaa nopeasti aivan liian korkeaksi. Lisään joukkoon suklaarouheen, kääntelen tasaiseksi ja kaadan koko massan kivitasolle. Yritän käännellä suklaamassaa lastalla ja mitata lämpötilaa. Digitaalinen halpislämpömittarini näyttää ihan kummia lukemia. Leikin suklaan kanssa jonkin aikaa ja yritän epätoivoisesti saada sen pöydältä takaisin kulhoon. Joo, ehkä tämä ei ole minulle sopiva temperointitapa, tuloksena on lähinnä kauhea sotku. Kaadan kulhoon saamani suklaanrippeet konvehtimuotteihin ja aloitan alusta uudella suklaasatsilla. Tällä kertaa en yritä mitään liian hienoa vaan yritän saada suklaan jäähtymään sen sulatusastiassa. Lämmitän jälleen suklaan ja siirrän astian tämän jälkeen jäähtymään vesihauteeseen. Suklaa kovettuu ihan tönköksi lämpömittarin näyttäessä vielä suhteellisen korkeaa lukemaa. Höh, alkaa jo vähän ärsyttää. Aloitan prosessin vielä kolmannen kerran, tällä kertaa samalla suklaalla. Nyt onnistuu jo vähän paremmin, suklaa ei kovetu ja näyttää ihan kiiltävältä. Lusikoin temperoidun suklaan pursotuspussiin ja käännyn laskemaan kulhoa käsistäni, jolloin pursotinpussi kaatuu ja suurin osa suklaasta valuu pöydälle ja kaapinovien kautta lattialle. Tekee mieli kiroilla. Saan pursotinpussiin jääneellä suklaalla kuitenkin täytettyä yhden aiemmin värjäämäni munankuoren. Annan suklaan kovettua kymmenisen minuuttia ja valutan siitä ylijäämät sitten toiseen munankuoreen. Siivoan pahimmat sotkut keittiöstä ja seuraan jännittyneenä suklaan hyytymistä. Kyllä se näyttää hyytyvän huoneenlämmössä, aika hitaasti kuitenkin. Valmistan pikaisesti pakastevadelmista, mascarponesta, Daimista ja kermasta pikaisen täytteen ja pursotan sen munien sisään. 

Iltapäivällä lähden ystäväni kanssa kuntosalille ja haemme matkalla Lidlistä kassillisen suklaata. Salitreenin jälkeen maistelemme aamulla väsäämiäni munia. Kuori ei irtoa edes veitsen kanssa, lisäksi täyte ei ole mitenkään erityisen herkullista. Kauhea pettymys iskee. Ei tällaisia munia voi kellekään antaa, ihmisillä menisi vain hermot niitä kuoriessa! Juon lasin viiniä ja olen valmis luovuttamaan, jääköön koko pääsiäismunaprojekti. Näytän ystävälleni vielä kuitenkin Marthan ohjetta ja luen sen itsekin tarkemmin. Huomaan myös Marthan reseptin kommenttikentästä palautteita, joiden mukaan muillakin reseptiä kokeilleilla on ollut samoja ongelmia kuoren irtoamisen kanssa. Hmm, Martha käskee kuivata kuoria usemman päivän ajan värjäämisen jälkeen, itse annoin kuorten kuivua vain yhden yön yli. Lisäksi käytin vähemmän etikkaa munien värjäykseen kuin Martha, voisiko tällä olla vaikutusta...? Ystäväni tsemppaa minua vielä jatkamaan harjoitusta. Googletan tietoa kananmunista ja etikasta. Mielenkiintoista, kananmunan kuori koostuu pääosin kalsiumkarbonaatista, joka liukenee hyvin happoon. Kuoren sisäkalvo muodostuu sen sijaan happoon liukenemattomasta valkuaisaineesta, jolloin se ei liukene happoon vaan muna muuttuu kiinteäksi. Kananmunasta voi etikassa liuottamalla valmistaa jopa jännän kuorettoman kalvopallon. Olenko nukkunut peruskoulun kemiantunnilla, kun olen missannut tämän? Tätä pitää vielä kokeilla. Testaamme reaktiota tyhjentämällä vielä 5 kananmunaa ja keittämällä niitä viisi minuuttia todella vahvassa väkiviinaetikkaliemessä. Kyllä, kuori todella syöpyy, keitinveden pinnalle nousee todella paksu valkoinen vaahtokerros ja keitinvedestä irtaantuva haju on todella ärmäkkä. Tämä on myös ratkaisu leimaongelmaan, sillä kuorten pinnan leima liukenee samalla etikkaliemeen. Kuori hataroituu etikoimisprosessin aikana huomattavasti mutta pysyy silti vielä hyvin kasassa. Huuhdomme etikoidut munankuoret ja lyömme ne 70-asteiseen kiertoilmauuniin vaakatasoon kuivumaan 20 minuutiksi. Kokeilemme munien sisäpintoihin myös liivateliuospäällystettä, josko se auttaisi irroittamaan munan kuoren suklaasta. Temperoin pari Lidlin 70% suklaalevyä ja pyörittelen suklaan kolmen munankuoren sisäpinnoille. Illan mittaan täytän munat vielä sitruunaisella mascarponetäytteellä. Päivästä alkaa loppua tunnit kesken, ja maistelemmekin myöhäisillan aikana vielä hieman hyytymisvaiheessa olevia munia. Hei, kuori irtoaa nyt paljon paremmin, yhdestä munasta se oikein lohkeilee ja lentelee irti lusikalla koputettaessa. Munankuoren kalvo on jäänyt kiinni suklaaseen mutta sen saa riivittyä helposti käsin suklaan pinnasta. Munat hajoilevat hieman käsiin, sillä ne eivät tosiaan ole ehtineet hyytyä riittävän pitkään. Lisäksi muniin on jäänyt ihan ihme lommoja, aivan kuin ne olisivat painuneet kasaan. Kaukana täydellisistä pääsiäismunista siis, mutta toivoa vielä on.

Sunnuntaina 29.3.2015
Herään jälleen aamulla temperointihommiin. Keittiön ikkunasta näkyy pikkutrulleja, tänään taitaa olla se virpomispäivä. Käytän tällä kertaa jälleen Lidlin suklaata ja täytän kaksi edellisillalta ylijäänyttä etikkakäsiteltyä munankuorta sekä kaksi aiemmin värjäämääni ja nyt pidempään kuivunutta kuorta. Käyn iltapäivästä kahvilla erään ystäväni kanssa ja kerron hänelle munaprojektistani. Ystäväni pitää minua hassuna mutta lupaa arvostaa, jos onnistun tekemään hänellä kuvailemani pääsiäismunan. Onnistun löytämään samalla kaupunkireissulla kolme levyä Lindtin valkosuklaata. Illalla kokeilen rauhassa hyytyneiden pääsiäismunien avaamista. Värjätyt ja huoneenlämmössä kuivatut munat eivät avaudu. Etikkakäsiteltyjen kuorten tapauksessa tilanne näyttää sitä vastoin paremmalta kuin koskaan. Kuoriosa irtoaa helposti, vaikkakin kalvo jää yhä edelleen suklaan pintaan. Kalvon alta paljastuu kuitenkin kova ja hieman kiiltävä suklaapinta ilman minkäänlaisia ylimääräisiä reikiä tai halkeamia. Kummallisia lommoja on munan kyljessä vieläkin, epäilen niiden johtuvan kuoren alla olevan kalvon kuivumisesta kurttuiseen asentoon. Auttaisiko irroittaa kalvo kuoresta ennen munan täyttämistä? Yritän irroittaa kalvoa raa'asta ja vesikeitetystä munankuoresta, ei irtoa. Keitän jälleen kuoren etikassa, nyt kalvon saa irroitettua kuoren sisältä pinseteillä. Kuori on kyllä tämän käsittelyn jälkeen todella hauras ja pysyy juuri ja juuri kasassa. Temperoin jälleen suklaata ja täytän kolme kuorta. Puoliso tulee illalla harrastuksistaan ja kertoo etikan haisevan pihaportille asti. Johtuneeko tästä, ettei ovella käynyt koko päivänä yhtään virpojaa. Olisi kannattanut käydä, täältä olisi saanut pajunvitsaa vastaan ison suklaalevyn tai pari.

Maanantaina 30.3.2015
Kokeilen avata työpäivän jälkeen kalvottomia ohutkuorisia pääsiäismuniani. Ei toimi, suklaa on tarttunut todella tiukasti ohueen kuoreen. Kuori on kuitenkin niin ohut, että popsin koko munan kuorineen poskeeni, kuorikerros tuntuu suussa lähinnä makeisten sokerikuorikerrokselta. Ehkä tämä kalvon poistaminen munankuoresta ei kuitenkaan ole hyvä tapa pääsiäismunien valmistukseen. Päädyn ratkomaan mystistä lommo-ongelmaa ja testaamaan saanko kuoren alla sijaitsevan kalvon kuivumaan tasaiseksi pinnaksi siten, että se kuitenkin irtoaisi vielä suklaasta. Tyhjennän ja etikkakäsittelen muutamia munankuoria ja asetan ne uuniin kuivumaan, tällä kertaa pystyasentoon. Täytän myös pari munankuorta kuivauksen ajaksi raa'alla puuroriisillä, josko se auttaisi kalvoa pitämään muotonsa paremmin. Uunikuivauksen aikana riisi tarttuu kiinni kuoreen, mutta saan jyvät rapsuteltua irti muovitikulla. Illalla vien läjän aiemmin värjäämiäni käyttökelvottomia munankuoria siskoni perheelle, saavat lapset koristella ne pääsiäiskoristeiksi.

Tiistaina 31.3.2015
Täytän etikkakäsitellyt ja uunikuivatut munankuoret suklaalla sekä sitruunatäyttellä ja jätän ne yöksi hyytymään jääkaappiin. Suklaan temperointi alkaa sujua kuin vanhalta tekijältä.

Keskiviikkona 1.4.2015
Avaan töiden jälkeen edellisiltana täyttämäni suklaamunat. Onnistui, jes! Kuori irtoaa helposti lohkeillen. Temperointi ei vissiin onnistunut aivan nappiin, sillä munan pinta ei ole täysin kiiltävä ja tasainen. Muuten suklaapinta on kuitenkin kova ja siinä ei ilmene painaumia tai lommoja. Kuoren alta paljastuu hyvä ja pehmeä täyte. Nyt aletaan olla aika lähellä. Seuraavaksi pitää varmistaa, ettei kuorten värjäys aiheuta ongelmia. Tyhjennän muutaman munankuoren, keitän ne etikkavedessä, värjään kuoret, täytän osan kuivalla riisillä ja osan herneillä ja kuivaan kuoret uunissa. Väri ei tartu etikkakäsiteltyihin kuoriin kovin hyvin ja värjäyspinnasta ei tule tasainen. En anna asian haitata.

Torstaina 2.4.2015
Täytän edellispäivänä kuivaamani kuoret suklaalla ja mansikkaisella juustokakkutäyttellä. Käyn kaupassa ostamassa jotain ruokaa pääsiäiseksi sekä lisää kananmunia. Illalla askartelen ensimmäistä kertaa elämässäni sokerimassakoristeita: kukkia, tipuja, pupuja. Huuhtelen illalla vielä muutaman desin puuroriisiä sekä herneitä ja jätän ne yöksi kuivumaan.

Perjantaina 3.4.2015
Maistan edellispäivänä täyttämiäni munia. Kuori ei taas tahdo irrota kovin helposti, täyte taisi olla liian kosteaa. Ei siinä auta, nyt mennään tällä reseptillä mikä on, pääsiäinen on ihan kohta. Vaikka olen jo luopunut haaveesta tehdä kovin ihmeellisiä koristuksia tai useanlaisia täytteitä, saan kuitenkin koko päivän kulumaan munaprojektissani. Tyhjennän, etikkakeitän, värjään ja kuivaan kuoria, temperoin kolmea eri suklaata ja täytän pääsiäismuniani. Illalla olen saanut aikaiseksi 23 pääsiäismunaa, joista osasta puuttuu vielä täyte. Aikamoinen urakka, huh!

Lauantaina 4.4.2014
Herään aamulla täyttämään loput pääsiäismunani suklaisella moussetäytteellä. Käyn päivällä kaupungilla ja palaan iltapäivästä jännittyneenä tsekkaamaan pääsiäismunieni onnistumista. Jännittää ihan sikana. En ole kokeillut aiemmin munien valmistusta maito- tai valkosuklaalla, onkohan niillä mitään toivoa onnistua..? Ravaan ympäri kämppää hermostuksissani enkä uskalla avata jääkaapin ovea, siivoilen vähän ja yritän keksiä itselleni jotain muuta tekemistä. Vihdoin kerään rohkeuteni ja otan munan käteen (heh). Napsautan kuorta kevyesti lusikalla ja raks, palaset irtoilevat kevyesti ja nätisti. Mahtavaa, onnistuin!!! Kuorin muutaman munan, kaikki aukenevat sievästi ja pysyvät kasassa. Erityisesti maitosuklaan temperointi ei ole täysin onnistunut ja joidenkin munien pintaan on jäänyt pieniä viiruja, mutta sillä ei ole nyt mitään väliä. Olen aivan valtavan innoissani. Kohta alkaa ilta hämärtyä, pitää vielä ehtiä ottaa jokunen kuva blogiin. Koristelen muutaman munan aiemmin väsäämilläni sokerimassakoristeilla ja räpsin kuvia salamavauhdilla. Illalla vien muutaman munan pääsiäistervehdyksenä eräälle ystävälleni, jolle selitän aivan innoissani munanvalmistusprojektistani. Ystäväni sanoo minua sekopääksi ja olen asiasta itse täysin samaa mieltä. Fiilis onnistumisesta on silti mahtava, olen oman elämäni supermartha! Keittiössä on aivan ennennäkemätön siivo, putsaan köökiä yömyöhään.

Sunnuntaina 5.4.2014
Kirjoitan blogiin tämän mammuttimaisen postauksen. Pääsiäishaaveni toteutui ja olen valmis jakamaan pääsiäisyllätysmunia sukulaisille ja ystäville. Tämän projektin jatkokehittelyä aion jatkaa aikaisintaan ensi vuonna.

Oikein hyvää ja maukasta pääsiäistä!!!


Ainekset
  • kananmunia
  • Kuorien keittämiseen: vettä, väkiviinaetikkaa
  • Kuorien värjäykseen: vettä, valkoviinietikkaa, elintarvikevärejä (tai luonnonvärejä)
  • Kuorien kuivaamiseen: raakaa riisiä tai herneitä
  • Munien täytteeksi: ~50 g suklaata per muna (tarkista, että suklaa ei sisällä muita rasvoja kuin kaakaovoita. Itse käytin kuvien muniin Lindtin 70% tummaa suklaata, Lindtin valkosuklaata sekä Lidlin 32% maitosuklaata) + muuta täytettä (ks. vinkkejä alempana)
  • Munien koristeluun: elintarvikevärejä, geelivärejä, sokerimassakoristeita, nonparelleja yms.

Kananmunien tyhjentäminen:

Naputa kananmunan tylppään päähän pieni, noin 0,5-1 cm halkaisijaltaan oleva reikä. Itse suoritin tämän työvaiheen aluksi "kivenhakkaamaisesti" hedelmäveistä sekä lihanuijaa käyttäen. Pistä munan vastakkaiseen päähän pieni reikä esimerkiksi ompeluneulalla, poranterällä tai muulla terävällä esineellä. Tökkäise valkuaisen pinta puhki neulalla ja puhalla munan sisusta pois kuoresta puhaltamalla ilmaa tästä pienestä reiästä. Itse suurensin munan alareunan reikää tämän jälkeen vielä kynsisaksilla hieman yli sentin kokoiseksi. Huuhtele tyhjät kuoret kauttaaltaan vedellä.

Kuorten keittäminen:

Itse keitin munankuoria vahvassa etikkavedessä (6 dl vettä + 2 dl väkiviinaetikkaa) 5 minuutin ajan. En ole täysin varma, onko tämä etikkakäsittely täysin välttämätön, mutta itse onnistuin sen avulla pääsiäismunissani parhaiten. Etikka liuottaa pois kananmunan pintaan painetun leiman, haurastuttaa kuorta muutenkin ja irroittaa kuorikerroksen kuoren alla sijaitsevasta kalvokerroksesta. Etikkakäsitelty munankuori ei kuitenkaan värjäydy yhtä helposti ja tasaisesti kuin pelkässä vedessä keitetty munankuori. Huuhtele keitetyt kuoret huolellisesti kauttaaltaan etikkakäsittelyn jälkeen ja hiero pois kuoren pinnasta kaikki siitä irtoava aines. Keittämisen jälkeen munat voi värjätä ja kuivata tai pelkästään kuivata. Kuivaaminen kannattaa joka tapauksessa tehdä heti keittämisen (ja/tai värjäämisen) jälkeen, jotta kuoren alla sijaitseva kalvo kuivuu hieman irralleen kuoresta.

Kuorten värjääminen:

Suojaa värjäysalusta huolella sanomalehdillä tai vaikka pahvilla. Kumihanskoista on värjäysvaiheessa suuri apu.Valmista värjäysliuos sekoittamalla noin 5-6 dl kiehuvaa vettä, noin 2 tl valkoviinietikkaa sekä pieni määrä elintarvikeväriä keskenään. Itse käytin seokseen 0,25-0,5 tl pastaväriä, mutta myös nestemäiset elintarvikevärit käyvät varmasti tarkoitukseen mainiosti. Värjää munankuoret liottamalla niitä hetki värjäysseoksessa välillä kääntäen ja nosta kuoret tämän jälkeen kuivumaan. Itse taputtelin kuoria hieman talouspaperilla värjäysnesteestä nostamisen jälkeen. Kuoret voi värjätä teollisten elintarvikevärien sijaan myös luonnonväreillä, vinkkejä tähän löytyy esimerkiksi "Keittiössä, kotona ja puutarhassa"-blogista, YLE:n tai HS:n sivuilta. Kuorten värjäämiseen kannattaa käyttää elintarvikekelpoisia väriaineita, jottei kuoresta imeydy varsinaiseen syötävään suklaaosaan myrkkyjä tai muita haitallisia aineita.

Kuorten kuivaaminen:

Nosta kuoret pystyasentoon (isompi reikä ylöspäin) munakennoihin. Itse täytin kuoret tämän jälkeen kuivalla (ja puhtaalla) raa'alla riisillä tai herneillä, jotta munan sisällä oleva kalvo kuivuisi tasaisen munan muotoon uunissa. Kuivaa munia 60-70-asteisessa uunissa (kiertoilmalla) noin 30 minuuttia. Itse kaadoin noin 20 minuutin jälkeen suurimman osan riisistä / herneistä pois kuorista. Rapsuttele kuivausajan loputtua loput riisit / herneet munankuoren sisäpinnoilta esimerkiksi pientä pyöreäpäistä muovista muovailutikkua tai muuta apuvälinettä käyttäen. Tarkista valoa vasten, että olet saanut kaikki pienimmätkin riisinjyväset ravistettua ulos kuoresta, raaka riisi tai herne ei ole kiva yllätys yllätysmunassakaan.

Suklaan temperointi ja kuorten täyttäminen suklaalla:

Temperoinnin tarkoitus on muokata kaakaovoin sisältämiä rasvamolekyylejä siten, että kovien ja lujien kidemuotojen määrä maksimoituu ja pehmeiden ja murustuvien kidemuotojen määrä vastaavasti minimoituu. Tämä tapahtuu lämmittämällä ja jäähdyttämällä suklaata vuorotellen tiettyihin lämpötiloihin, jotka riippuvat suklaan tyypistä. Tarvitset temperointiin lämpömittarin. Listaan alle vain perusohjeet, parempia ja yksityiskohtaisempia kotikokeille sopivia ohjeita temperoinnista löytyy esimerkiksi täältä, "Kakkumonsteri"-, "Kemiaa keittiössä"- sekä "Kinuskikissa"-blogeista. Kannattaa lukaista myös Marthan suklaamunaresepti sekä vaikka tämä BBC:n ohje ennen temperointiharjoitukseen ryhtymistä. Temperointipuuhissa harjoittelu tekee mestarin.

Esivalmistelut: Hienonna suklaa tasakokoiseksi rouheeksi keittiöveistä käyttäen. Valmistele vesihauteet ja laita pursotinpussi esille (pursotinpussin tylla kannattaa tukkia vaikka talouspaperilla, jottei suklaa leviä pussista ympäriinsä). Voit tukkia munankuorten pienet neulanreiät esimerkiksi sokerimassalla tai muulla vastaavalla aineella.

Vaihe 1: Sulata suklaa varovasti lämpimässä vesihauteessa välillä sekoittaen I-lämpötilaan. 

Vaihe 2: Jäähdytä suklaa II-lämpötilaan samalla sekoitellen pitkin rauhallisin vedoin. Tämän voi tehdä kylmässä vesihauteessa.

Vaihe 3: Lämmitä suklaa varovasti III-lämpötilaan vesihauteessa.

Eri vaiheiden ohjeelliset lämpötilat löytyvät alla olevasta taulukosta. Tarkat lämpötilat löytyvät yleensä suklaamerkkien kotisivuilta, joista ne kannattaa siis tarkistaa merkkikohtaisesti:


Vaihe I Vaihe II Vaihe III
Tumma suklaa 48-50 27-28 31-32
Maitosuklaa 45 26-27 29-30
Valkosuklaa 40 26-27 28-29
Raakasuklaa 43 27 32

Kaada temperoitu suklaa pursotinpussiin ja jaa suklaa pursotinpussia käyttäen kuorten sisälle. Jos suklaata ei riitä täysin koko kuorten täytteeksi, pyörittele kuoria aika ajoin siten, että suklaa leviää tasaisesi kuorten reunoille. Anna suklaan jähmettyä noin 10-15 minuuttia ja valuta tämän jälkeen ylimääräinen sula suklaa pois kuorista (itse kaadoin ylijäämäsuklaan konvehtimuotteihin). Anna suklaan hyytyä täysin ennen seuraavaan työvaiheeseen siirtymistä. Jos temperointi on onnistunut, suklaan tulisi jähmettyä huoneenlämmössä.

Munien täyttäminen moussetäytteellä:

Valmista haluamasi moussetäyte ja täytä munat pursotinpussia apuna käyttäen. Täytteiden kanssa voit käyttää mielikuvitustasi, erilaiset juustokakkutäytteet ja mousset sopivat hyvin pääsiäismunien sisälle. Täyte ei saa kokemusteni mukaan olla kovinkaan vetistä vaan enemmänkin vaahtomaista. Heiluttele munia täytön aikana, jotta täyte leviää muniin tasaisesti eikä sisälle synny ilmakuplia. Laita pääsiäismunat jääkaappiin jähmettymään vähintään muutamaksi tunniksi ennen niiden lopullista koristelemista ja tarjoamista.

Sitruunainen mascarponetäyte (noin 14 munaan)
  • 1 (pieni) sitruuna
  • 2 liivatelehteä
  • 125 g mascarpone-juustoa
  • 1 dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 2 dl kuohukermaa
Purista sitruunamehu pieneen kattilaan. Anna liivatelehtien liota kylmässä vedessä 5-10 minuuttia. Mittaa mascarpone sekä sokerit kulhoon. Vispaa kerma vaahdoksi erillisessä kulhossa.

Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi. Ota kattila pois levyltä, purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi ja liuota liivatteet kuumaan sitruunamehuun. Lisää liivateseos mascarponeseoksen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kääntele juustoseoksen joukkoon lopuksi vaahdotettu kerma.

Suklaamoussetäyte (noin 12 munaan)
  • 200 g suklaata (käytin Fazerin 47% suklaata)
  • 1 kananmunan keltuainen
  • 2 dl kuohukermaa
  • (1-1,5 rkl konjakkia tai Cointreauta)
Pieni suklaa paloiksi ja sulata se vesihauteessa. Anna suklaan jäähtyä hieman ja sekoita sen joukkoon kananmunan keltuainen. Vispaa kerma vaahdoksi ja kääntele suklaa sen joukkoon. Mausta seos halutessasi konjakilla tai vaikka appelsiiniliköörillä.

Munien koristeleminen:

Pääsiäismunien koristeluun voi käyttää omaa mielikuvitusta ja luovuutta, käytä kuitenkin elintarvikekelpoisia koristeluaineita. Itse en ehtinyt kovin ihmeitä koristeita tähän hätään väkäillä, alla kuitenkin muutamia esimerkkikuvia. Näissä munissa on kivaa se, että munan voi koristella joko kuorineen tai kuorittuna.

Munien avaaminen ja syöminen:

Poista kuori kopsuttelemalla sitä ensin varovasti pikkulusikan kuperalla puolella ja irroittamalla tämän jälkeen lohkeillut kuori munan pinnasta. Liian kova kuoren kopsuttelu saattaa aiheuttaa ohuehkon suklaakerroksen halkeilua. Joskus suklaan pintaan tahtoo jäädä kuoren alla olevaa kalvokerrosta, mutta se lähtee yleensä helposti sormin vetämällä. Aivan siisteintä hommaa näiden munien syöminen ei aina kuitenkaan ole.


Reseptin alkuperä: Ei mitään yhtä lähdettä, linkkailin yllä tärkeimpiin tietolähteisiin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...