sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Trooppinen hedelmäjäätelö

Olen tässä alkuvuoden aikana pikkuhiljaa opetellut valmistamaan jäätelöitä jäätelökonetta käyttäen. Yleensä jäätelökoneeseen on päätynyt kermajäätelömassa, jossa jäätelöpohja muodostuu maidosta, kermasta ja kananmunan keltuaisista. Tänä viikonloppuna päätin kuitenkin poiketa tästä perusreseptistä ja yrittää valmistaa elämäni ensimmäistä vegaanijäätelöä. Maitotuotteet ja munat saivat siis jäädä jääkaappiin, ja työpöydälle nousi kookosmaitopurkki ja kasa hedelmiä. Jäätelön valmistus oli helpompaa kermajäätelöön verrattuna, ja lopputuloskin oli ihan kelpo. Maku oli mukavan hedelmäinen ja kookoksinen, mutta jäätelön rakenteesta ei luonnollisestikaan tullut yhtä "kermainen" ja samettinen kuin kermajäätelössä. Jäätelön pinnalle ripottelin kookoksesta, pähkinöistä sekä kuivatusta ananaksesta sekoitettua "strösseliä", toimi hyvin.


Ainekset (~8 annosta)
  • 4 passiohedelmää
  • 0,5 dl sokeria
  • 2 rkl hunajaa
  • 1,5 dl vettä
  • 1 banaani
  • 500 g kypsää mangoa
  • 4 dl kookosmaitoa
Strösseli
  • 1 dl kookoshiutaleita
  • 1 dl cashew- ja/tai hasselpähkinöitä
  • 1 dl kuivattua ananasta
  • (pieni ripaus suolaa)
Lisäksi
  • tuoretta ananasta

Koverra passiohedelmien sisukset kattilaan ja lisää niiden joukkoon sokeri, hunaja sekä vesi. Keitä seosta pari minuuttia ja anna sen tämän jälkeen jäähtyä.

Kuori ja paloittele banaani sekä mangon malto ja soseuta palat sauvasekoittimella. Vatkaa joukkoon kookosmaito ja lopuksi vielä passioseos. Jäähdytä seos jäätelökoneessa ja anna jäätelön olla vielä parisen tuntia pakastimessa ennen tarjoilua.

Valmista strösseli. Paahda kookoshiutaleita kuivalla paistinpannulla hetken ajan. Rouhi pähkinät ja pilko kuivattu ananas pieniksi paloiksi. Sekoita ainekset keskenään. Voit lisätä strösselin joukkoon halutessasi myös pienen ripauksen suolaa.

Tarjoile hedelmäjäätelö valmistamasi strösselin ja tuoreen ananaksen kera.


Reseptin alkuperä: Elisabeth Johanssonin "Jäätelö - kotitekoista jäätelöä, sorbetteja, paletoja sekä muita jäisiä herkkuja"-kirja.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

String hopperit ja kookossalaatti

Osallistuin parisen vuotta sitten jatko-opintoharrastukseni innoittamana eräälle muutaman päivän kurssille. Kohtalo viitoitti minut jäämään kyseisestä kurssista ilman opintopisteitä mutta antoi vastineeksi jotain paljon parempaa, nimittäin samalle kurssille osallistuneen uuden ystävän Sri Lankasta. Kurssin jälkeen olemmekin kyseisen ystävän kanssa tavanneet useita kertoja, yleisimmin ruoanlaiton merkeissä eri kulttuurien reseptejä vaihdellen ja uusia makuelämyksiä etsien. Olen päässyt maistelemaan ja kokkailemaan esimerkiksi Sri Lankan mausteisen ja tulisen keittiön kana- ja kalacurryjä, biryania, dhalia sekä leivonnaisia. Tänään ystäväni neuvoi, kuinka valmistetaan eräs Sri Lankassa erittäin suosittu ruokalaji, string hopperit, sekä niiden kanssa perinteisesti nautittava kookossalaatti. Itse puolestani demonstroin ystävälleni jäätelön sekä sushin valmistusta, kunnon cross-kitcheniä siis tällä kertaa. Olipas puuhakas mutta oikein mukava päivä!

String hopperit ovat kuin ohuista nuudeleista kieputettuja höyrystettyjä pikkulättyjä, joita nautitaan Sri Lankassa yleensä aamupalaksi tai illallisen yhteydessä (ei kuitenkaan koskaan lounaaksi, jolloin syödään riisiä). String hopperit valmistetaan yleisimmin riisijauhoista, mutta me valmistimme omamme vehnäjauhoista. Jauhot täytyy höyrystää ennen taikinan tekoa, jotta "nuudelit" tarttuvat niiden kypsentämisen aikana toisiinsa ja lätty pysyy kasassa. String hoppereiden valmistukseen tarvitaan erityinen muotti/prässi, jonka läpi taikina pursotetaan todella ohuiksi nauhoiksi. Näitä vempeleitä ei valitettavasti ole täällä meillä päin maailmaa kovinkaan helposti saatavilla, itse odottelenkin innolla saavani kyseisen laitteen jonain päivänä tuliaiseksi (jos ei nyt sitä ennen tule itse lähdettyä tsekkaamaan Sri Lankan meininkejä).


Ainekset (20-25 kappaletta, ~4:lle)
String hopperit
  • 400 g leivontakarkeita vehnäjauhoja
  • (vettä jauhojen höyrystämiseen)
  • 0,5 tl suolaa
  • ~5 dl vettä
Kookossalaatti
  • ~1,5 dl kookoshiutaleita
  • 2 rkl kiehuvaa vettä
  • ~2 pientä kuivattua chilipalkoa
  •  1 valkosipulinkynsi
  • ~0,5 tl suolaa
  • ~2 rkl hienonnettua sipulia
  • 3 kirsikkatomaattia
  • hieman chilijauhetta
  • ~1 tl sitruunamehua
  • (kuivattua kalajauhetta)

Höyrytä ensin vehnäjauhot. Kiehauta vettä höyrykattilan kattilaosassa. Laita jauhot esimerkiksi pieneen paperipussiin ja nosta ne pussissa höyrykattilan höyrytysosaan. Anna jauhojen höyrystyä noin 30 minuuttia (varmista välillä, että vesi kiehuu ja kattilassa on riittävästi höyryä). Anna jauhojen jäähtyä pieni hetki ja kumoa ne esimerkiksi leivinpaperin päälle. Murskaa jauhopaakku sormin pienempiin osiin ja kaulitse se pienissä erissä erittäin hienojakoiseksi. Siivilöi jauhot vielä melko tiiviin siivilän läpi ja laita ne kulhoon.

Kiehauta vesi ja anna sen tämän jälkeen jäähtyä hieman, kunnes vesi ei enää höyryä. Lisää höyrystettyjen jauhojen joukkoon suola sekä kuuma vesi. Sekoita taikina tasaiseksi esimerkiksi ohuehkolla puutikulla tai -lastalla. Taikinasta tulee melko tiivistä. Lusikoi taikinaa prässin sisälle ja purista pieniä nuudelikekoja harvojen ympyränmuotoisten höyrytysalustojen päälle. Puristaminen aloitetaan kehikon ulkoreunalta ja nuudelit puristetaan kehikon päälle spiraalimaisesti niin, että ne menevät hieman lomittain toistensa kanssa. Tämän jälkeen lätyt höyrytetään höyrykattilassa muutaman kappaleen erissä noin 5 minuuttia. Alla olevissa kuvissa näkyy string hoppereiden muotoiluun käytettävä prässi, höyrytysalustat sekä höyrytykseen menossa olevia string hoppereita.


Valmista string hoppereiden höyrystymisen aikana kookossalaatti. Hienonna sipuli ja pilko kirsikkatomaatit pieniksi paloiksi. Kaada kookoshiutaleet pieneen kulhoon ja sekoita niiden joukkoon kuuma vesi. Laita chilipalot, valkosipulinkynsi sekä suola mortteliin ja jauha tahnaksi. Lisää mortteliin noin puolet kookoksesta ja jatka jauhamista. Lisää tämän jälkeen joukkoon myös sipuli sekä tomaatit sekä vähitellen loppu kookos. Mausta salaatti sitruunamehulla sekä chilijauheella. Sri Lankan keittiössä chiliä heitetään joukkoon runsaalla kädellä, mutta maustaminen kannattaa toki tehdä oman maun mukaan. Jos saatavilla on kuivattua kalajauhetta, voi myös sitä lisätä hieman salaatin joukkoon. Kaada salaatti lopuksi pieneen kulhoon ja hiero sekä sekoittele sitä vielä hetken aikaa sormin.


String hopperit asetellaan tarjolle pieniin kekoihin, noin 5-6 string hopperia per keko (alla olevassa kuvassa yksi keko on siis kasattu useammasta string hopperista). Annostele kekojen viereen hieman kookossalaattia. Salaatin määrä ei ole länsimaalaisen silmään kovin suuri. Pääosassa ovat kuitenkin itse string hopperit ja kookossalaatti toimii lähinnä mausteena. Annos syödään sormin ja sen kera voi tarjota esimerkiksi teetä.



Reseptin alkuperä: Ystävä. Kiitos!

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Paistetut muikut (x3)

Paistetut muikut ovat useille suomalaisille, myös itselleni, perinteistä herkkuruokaa. Omasta mielestäni perinteiset voissa paistetut muikut ovat parhaita, mutta tätäkin ruokalajia on toki kiva joskus hieman varioida. Olen vasta viimeaikoina ryhtynyt paneroimaan muikkuni (ruisjauhoissa), sillä tämä antaa muikuille hieman rapsakamman pinnan ja estää niitä, erityisesti pyrstöjä, tarttumasta toisiinsa paiston aikana. Alla olevat reseptit voi silti hyvin valmistaa tarvittaessa myös ilman jauhoja.

Muikkujen paistossa on tarpeen käyttää riittävä määrä rasvaa rapean lopputuloksen saamiseksi. Kaloja paistetaan vähän kerrallaan ja paistaminen tapahtuu laakeassa pannussa kuumassa rasvassa. Muikut käännetään pannulla vain kerran, ne eivät kestä ylenmääräistä siirtelyä tai kääntelyä paiston aikana.



Muikkujen perkaaminen

Puhkomalla: Työnnä peukalo ja etusormi muikun kidusonteloon ja irroita kalan kidukset. Vedä suolisto ulos kidusten (ja rintaevien) mukana.

Vaihtoehtoisesti: Leikkaa tai irroita kalan pää pois sormin ja vedä sen mukana ulos myös sisälmykset. Isoista muikuista voi leikata myös vatsan auki saksilla ja poistaa sisälmykset vatsaontelosta etusormella. Selkäruoto irtoaa peukalolla työntäen tai pienellä veitsellä leikaten.

Huuhtaise kalat perkaamisen jälkeen tarvittaessa nopeasti ja kuivaa ne talouspaperiin.


Perinteiset paistetut muikut


Voissa paistetut muikut ovat mahtavia ihan sellaisenaan. Ne voi tarjoilla myös vaikkapa perunamuusin tai ruisleivän kaverina ja lisukkeeksi sopii esimerkiksi voisula tai kermaviilipohjainen kastike.

Ainekset (3-4:lle)
  • ~500g muikkuja
  • 2-3 rkl ruisjauhoja
  • 1 rkl ruokaöljyä
  • 2 rkl voita
  • suolaa
  • (hieman valkopippuria) 

Pyörittele puhdistetut ja peratut kalat ruisjauhoissa. Kuumenna paistinpannussa öljyä ja sulata pannulla myös voinokare. Lado kalat vierekkäin kuumalle pannulle ja paista kohtalaisella lämmöllä kauniin ruskeiksi molemmin puolin. Mausta suolalla ja valkopippurilla (voit vaihtoehtoisesti myös maustaa muikut ennen paistamista sekoittamalla mausteet jauhojen joukkoon). Itse ripottelin myös hieman hienonnettua persiljaa paistettujen muikkujen pinnalle.




Sitruunaiset muikut


Välimeren maissa pikkukalat paistetaan voin sijaan luonnollisesti oliiviöljyssä. Leivittämiseen voi tällöin käyttää hyvin esimerkiksi maissijauhoja, jotka ovat luonnostaan gluteenittomia. Muikut saavat näin kauniin kellertävän pinnan. Keltaisesta väristä innostuneena päätin kokeilla "muikkuja myllärin tapaan"-tyylistä ohjetta, eli maustoin kalat sitruunalla ja persiljalla, toimi todella hyvin.

Ainekset (3-4:lle)
  • ~500 g muikkuja
  • 2-3 rkl maissijauhoja
  • ~3 rkl oliiviöljyä
  • 0,5 sitruunan mehu ja kuori
  • hieman mustapippuria myllystä
  • suolaa 
  • ~2 rkl hienonnettua tuoretta persiljaa

Pyörittele puhdistetut ja peratut kalat maissijauhoissa. Kuumenna paistinpannussa oliiviöljy ja lisää pannulle sitruunankuoriraaste. Paista muikut pannulla kohtalaisella lämmöllä molemmin puolin. Purista kalojen päälle sitruunamehua ja mausta muikut suolalla sekä mustapippurilla. Ripottele lopuksi muikkujen joukkoon hienonnettu persilja.




Tapasmuikut


Muikusta saa helposti tarjottavaa myös vaikkapa tapaspöytään. Tämä muikkuruoka on sovellettu Baskimaalta kotoisin olevasta angula- eli pikkuankeriaiden perinteisestä valmistustavasta, jossa pienet ankeriaanpoikaset kypsennetään valkosipulilla höystetyssä öljyssä.

Ainekset (6:lle)
  • ~500 g (neula)muikkuja
  • (2-3 rkl vehnäjauhoja)
  • ~6-8 rkl oliiviöljyä
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 0,5-1 punainen chilipalko
  • suolaa

Kuori ja pilko valkosipulinkynnet muutamaan osaan. Puhdista myös chilipalko, poista siitä siemenet ja pilko se pienehköiksi palasiksi. Pyörittele puhdistetut neulamuikut halutessasi vehnäjauhoissa.

Kuumenna oliiviöljy 6 erillisessä tulenkestävässä saviastiassa. Myös paistinpannu käy tähän tarkoitukseen, jos pieniä saviastioita ei ole saatavilla (paista silloin annokset muutamassa erässä). Sekoita valkosipuli ja chili joukkoon öljyn joukkoon. Lisää muikut ja kypsennä niitä muutama minuutti. Tarjoa annokset heti sihisevän kuumina.



Reseptin alkuperä: Muikkujen perkausohje kuvien kera löytyy Maku-lehden sivulta. Tapasmuikkujen insipiraationa käytetty angularesepti on alunperin Parragon Booksin "Maittavat tapakset"-kirjasta. Muuten resepteihin ei ole sen erityisempää lähdettä, äitini opetti minut joskus aikoinaan paistamaan muikkuja.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Nopeat palsternakkaleipäset

Nämä pienet rieskojen tapaiset palsternakkaleipäset sopivat todella kivasti esimerkiksi rentoihin viikonloppuaamuihin, sillä niitä on todella nopea leipoa. Palsternakka tuoksuu ja maistuu näissä kuohkean pehmeissä leivissä mukavasti, eivätkä leipäset kaipaa pientä voinokaretta kummempia päällysteitä. Vaikka yleisesti ottaen hieman vierastan ruokasoodan käyttöä leivän kohotukseen, on soodan käyttö mielestäni ihan hyvä ratkaisu esimerkiksi sunnuntaiaamuisin, kun aamupalalle tai brunssipöytään on kiva saada uunituoretta leipää ilman aikaista aamuherätystä ja suurta leivontaurakkaa.


Ainekset (15 leipästä)
  • 2 dl hienoksi raastettua palsternakkaa
  • 2 dl vettä
  • 250 g maitorahkaa
  • 0,5 dl rypsiöljyä
  • 1 tl suolaa
  • 1 rkl siirappia
  • 4 dl sämpyläjauhoja
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 1 kananmuna
  • ~2 rkl seesaminsiemeniä

Raasta palsternakka hienoksi raasteeksi. Kuumenna 1 dl vedestä pienessä kattilassa ja lisää palsternakkaraaste veden joukkoon. Kypsennä raastetta sekoitellen parisen minuuttia. Anna raasteen hieman jäähtyä, sekoita sen joukkoon muut aineet ja sekoita taikina tasaiseksi. Taikinasta tulee melko löysää.

Nostele taikinasta lusikalla parille pellille leivinpaperin päälle pieniä kekoja (noin 15 kappaletta), jätä riittävästi tilaa kekojen väliin. Taputtele keot jauhotetulla kädellä litteiksi leipäsiksi. Voitele leivät munalla ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä. Paista 225-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia.



Reseptin alkuperä: Marttojen resepti. Maistelin näitä leipäsiä Marttojen kasvisruokakurssilla ja ihastuin leipien makuun sekä reseptin helppouteen ja nopeuteen.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Pikainen ankkarillette

Rillette (monikossa rillettes, en ole varma kumpaa muotoa tästä ruokalajista pitäisi käyttää) on ranskalaisesta keittiöstä tuttu alkuruoka. Se on itse asiassa eräänlainen pâtéenkaltainen tahnamainen säilyke, joka riivitään ylikypsästä, perinteisesti omassa rasvassaan pitkään kypsytetystä lihasta. Kypsä ja riivitty liha säilötään tiiviisti purkkeihin ja lihan kypsentämisesssä käytetty rasva kaadetaan sen päälle. Rasva muodostaa jähmettyessään tiiviin pinnan, jonka alla liha saa tekeytyä joitakin päiviä tai viikkoja. Valmista rilletteä nautitaan leivän tai keksien päällä ja erilaisten hillojen sekä hyytelöiden kera.

Yleensä rillette valmistetaan ilmeisesti sian- tai hanhenlihasta, mutta tällä kertaa päädyin valmistamaan kyseistä ruokalajia ankankoivista parisen vuotta sitten Maku-lehdestä bongaamallani reseptillä. Olen kerran aiemmin tehnyt vastaavaa rilletteä alkuperäisen ohjeen suurehkolla rasvamäärällä ja tuolla rasvakannella, mutta omaan makuun lopputuloksesta tuli tällöin hieman liian rasvaista. Näin ollen päädyin tällä kertaa valmistamaan hieman kevyempää "pikarilletteä". En malttanut odottaa päiviä, saati sitten viikkoja, vaan annoin "rilletteni" tekeytyä vain muutaman tunnin ennen sen popsimista parempiin suihin. "Rilleten" rakenteen jätin hieman ilmavammaksi, eli en painellut lihaa purkkiin kovinkaan tiiviisti. Myös käytetyn rasvan määrässä säästelin hieman, sillä tarkoituksenani ei ollut tehdä tiivistä rasvakantta lihan päälle. Maukasta tuli näinkin (omaan makuun juuri sopivaa), vaikkei tästä ihan aitoa rilletteä tullutkaan vaan enemmänkin hieman "riivittyä ankkaa purkissa"-tyyppinen ratkaisu. Pääsiäiseksi voisi kokeilla valmistaa lammasrilletteä hieman samalla tyylillä.


Ainekset (alkupalaksi ~8:lle)
  • 2 ankankoipea
  • ~250 luutonta siankylkeä
  • 2 dl kuivaa valkoviiniä
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 1-2 rosmariininoksaa
  • 1 tl sinapinsiemeniä
  • 1,5 tl viherpippuria
  • 1,5 tl suolaa
  • 0,5 tl mustapippuria
  • 0,5-1 tl kapriksia

Nosta ankankoivet pieneen uunivuokaan. Viipaloi siankylki ronskeiksi paloiksi ja laita palat myöskin vuokaan. Murskaa sinapinsiemenet sekä viherpippurit ja hiero ne lihojen pinnalle suolan sekä mustapippurin kanssa. Kaada päälle viini ja lisää joukkoon vielä kuoritut ja muutamaan osaan pilkotut valkosipulinkynnet  sekä rosmariininoksat. Kypsennä lihoja 150-asteisessa uunissa noin 2,5-3 tuntia. Siirrä lihat paiston jälkeen kulhoon jäähtymään ja säästä vuokaan kertynyt liemi.

Kun ankankoivet ovat jäähtyneet käsiteltävän lämpöisiksi, poista niistä nahka ja riivi liha käsin suikaleiksi kulhoon. Poista myös sianlihasta mahdollinen nahka ja kiinteä valkoinen rasva ja riivi liha ankan joukkoon. Lisää joukkoon noin 1-1,5 dl paistinlientä sekä hienonnetut kaprikset ja maistele. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Painele lihaseos purkkiin tai pieneen vuokaan/kulhoon. Jäähdytä "pikarilletteä" kylmässä muutaman tunnin ajan ennen tarjoilua.

Jos haluat tehdä oikeaa rilletteä, painele lihaseos purkkiin tiiviisti ja kaada päälle reilusti paistinlientä niin, että liha peittyy. Rilleten voi koristella vaikkapa rosmariinilla ja muutamalla viherpippurilla. Anna rilletten tekeytyä jääkaapissa vähintään muutaman päivän ajan.



Reseptin alkuperä: Maku (5/2012) -lehti.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Kevyt paprikakeitto

Huomasin eilen, että jääkaappiini oli unohtunut kasa paprikoita. Muuten jääkaapin antimet rajoittuvat lähinnä muutamaan tomaattiin sekä sipuliin, ja viime viikonlopulle ostamastani basilikapurkista pilkisti vielä muutama basilikanlehti. Päädyinkin valmistamaan näistä aineksista arki-illalliseksi kevyen keiton. Tässä keitossa minua viehättää maun lisäksi myös sen voimakas oranssinpunainen väri.



Ainekset (4:lle)
  • 4 punaista paprikaa
  • 2-3 tomaattia (tai vastaava määrä säilyketomaatteja)
  • 1 punasipuli
  • 2 salottisipulia
  • 4 valkosipulinkynttä
  • ~2 rkl oliiviöljyä
  • mustapippuria myllystä
  • 5 dl kasvislientä
  • 1 aurinkokuivattu tomaatti
  • 1 rkl balsamietikkaa
  • 1 rkl kuivattua oreganoa
  • chilijauhetta maun mukaan
  • ripaus paahdettua paprikajauhetta
  • (1 rkl sokeria)
  • 1-2 rkl tuoretta basilikaa
  • suolaa

Kuumenna uuni 225-asteiseksi. Pese paprikat, lohko ne puoliksi ja poista paprikoiden sisältä siemenet sekä valkoiset osat. Laita paprikat uuniritilälle ulkopuoli ylöspäin ja nosta ne paistumaan uunin ylätasolle grillivastuksen alle. Aseta uunin alemmalle tasolle leivinpelti tai jokin muu suoja paprikoista tippuvaa nestettä varten. Paahda paprikoita uunissa noin 15-20 minuuttia tai kunnes ne ovat kunnolla mustuneet. Laita paahtuneet paprikat kulhoon, peitä tiiviisti muovikelmulla ja anna vetäytyä noin 15 minuuttia. Laske uunin lämpötila tämän jälkeen noin 175-asteiseksi.

Pese ja pilko tuoreet tomaatit neljään osaan. Kuori ja pilko myös sipulit sekä valkosipulinkynnet ronskeiksi paloiksi. Pyöräytä kasvikset oliiviöljyssä, levitä ne uunipellille ja mausta vielä mustapippurilla. Paahda kasviksia 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, tai kunnes ne ovat saaneet hieman väriä.

Kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi suurehkossa kattilassa. Poista paprikoista kuoret ja lisää ne liemen joukkoon. Laita kattilaan myös muut kasvikset, aurinkokuivattu tomaatti, etikka, kuivatut mausteet sekä halutessasi ripaus sokeria. Keittele keitosta hiljalleen vielä noin 15-20 minuuttia. Lisää keiton joukkoon vielä tuore basilika ja soseuta blenderissä tai sauvasekoitinta käyttäen. Maistele ja lisää suolaa sekä mustapippuria oman maun mukaan.

Keittoon voi lisätä halutessaan hieman kermaa makua pehmentämään, itse en tosin nähnyt tälle tarvetta. Tein tällä kertaa täysin vegaanin keiton, ja ripottelinkin keiton pinnalle hieman oliiviöljyä, tuoretta basilikaa sekä puolisoni sanoin linnunsiemeniä (= kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä). Keiton voisi hyvin tarjoilla myös esimerkiksi krutonkien ja/tai smetanan kera, myös esimerkiksi fetajuusto sopisi kivasti keiton joukkoon.


Reseptin alkuperä: Olen valmistanut samantapaista keittoa muutamia kertoja aiemminkin, joskus kerman kanssa ja joskus ilman. Ensimmäisiä kertoja varten taisin käyttää joko Maku-lehden tai jonkun kaupasta saatavan ilmaisjakelumainoksen ohjetta. Tässä nimenomaisessa keitossa hyödynsin myös "Suolaa & hunajaa"-blogista oppimaani vinkkiä paahtaa nuo tomaatit ja sipulit erikseen uunissa (aiemmin olen kuullottanut sipuleita kattilassa ennen kasvisliemen lämmittämistä ja lisännyt tomaatit keiton joukkoon ilman paahtamista).

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Aurajuustoetanat

Ihastuin etanoihin muutama vuosi sitten. Ensimmäisen aurajuustoetanapannuni rohkenin tilaamaan eräässä oululaisessa ravintolassa, ja kyseinen annos vei tällöin kieleni mennessään. Aurajuusto ei annoksessa maistunut liian vahvasti, mikä sopi minulle mainiosti, sillä en vielä noihin aikoihin ollut suuri aurajuuston ystävä. Etanapannun kylkeen sai mukavan siivun rapsakaksi paahdettua maalaisleipää, jota oli kiva dippailla juustoseokseen. Päädyinkin kyseisen etana-annoksen ansiosta vierailemaan kyseisessä ravintolassa kohtalaisen usein. Tätä jatkui, kunnes eräänä päivänä minulle tuotiin mauttomammanpuoleinen etanapannu, jonka viereen oli aseteltu pala valmista kaupan paahtoleipää. Pettymys oli suuri, ja ravintolan etana-annos meni siltä seisomalta boikottiin. Asiasta seurasi se hyvä puoli, että etanahimon jatkuessa sain hyvän syyn ryhtyä kehittelemään itselleni mieluista aurajuustoetana-annosta. Kriteerinä annokselle oli lähinnä se, että sen tuli olla maukas ja erota riittävästi yrttivoietanoista (joista pidän myös, haluan vain saada tarpeeksi vaihtelua annoksiini). Alan nykyään olla jo suhteellisen tyytyväinen kotikutoisiin aurajuustoetanoihini, enkä enää kaipaa ravintolaa etanahimoni tyydyttämiseen. Koska olen nykyään ihastunut myös itse aurajuustoon, ei tässä reseptissä siinä todellakaan säästellä


Ainekset (2:lle)
  • 12 etanaa
  • 1 rkl voita 
  • 2-3 valkosipulinkynttä
  • ~0,5 dl valkoviiniä
  • ~3 rkl smetanaa
  • ~80-100 g aurajuustoa
  • mustapippuria myllystä
  • koristeeksi hieman tuoretta persiljaa hienonnettuna

Huuhtele etanat siivilässä ja kuivaa ne talouspaperiin. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Kuumenna voi pienessä paistinpannussa, lisää pannulle valkosipuli ja kuullota hetki. Lisää joukkoon etanat sekä valkoviini ja hauduta, kunnes viini on haihtunut lähes kokonaan. Voit pitää ennen viinin haihtumista jonkin aikaa kantta pannun päällä, jotta etanat ehtivät hieman höyrystyä valkosipulihöyryissä. Nostele etanat etanapannun koloihin.

Laita smetana kulhoon ja murustele aurajuusto sen joukkoon. Muussaa seos tasaiseksi ja mausta mustapippurilla. Lusikoi seos keoiksi etanoiden päälle. Paista etanapannuja 250-asteisessa uunissa 5-10 minuuttia, kunnes juusto on sulanut pannulle ja saanut hieman väriä. Koristele annos hienonnetulla persiljalla.


Reseptin alkuperä: Ei mitään erityistä lähdettä, pyrin "reverse engineeraamaan" syömästäni ravintolan etanapannusta minulle mieleisen version.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Espanjalainen sienipinaattitortilla

Tämä espanjalaishenkinen tortilla (joka on siis munakas, ei semmoinen meksikolainen ohut maissilätty) ei sisällä perinteisen espanjalaisen maalaistortillan tapaan perunaa, vaan kätkee sisäänsä runsaan määrän pinaattia sekä sieniä. Tortillasta saa esimerkiksi maukkaan kasvisruokalounaan ja se on oiva tarjottava myös vaikkapa brunssi- tai tapaspöytään.


Ainekset (4:lle, tapaspöydässä useammallekin)
  • 40 g mantelilastuja
  • 3 salottisipulia
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • ~250-300 g sieniä
  • ~200 g tuoretta pinaattia
  • 5 kananmunaa
  • 2 rkl vettä
  • 1,5 rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna
  • 1 rkl tuoretta basilikaa hienonnettuna
  • 0,5 rkl oreganoa
  • suolaa maun mukaan
  • mustapippuria myllystä
  • ~100 g manchegojuustoa

Paahda mantelilastut kuumalla paistinpannulla ilman rasvaa. Hienonna sipulit ja viipaloi sienet. Itse käytin viime syksyn säilöttyä tattisatoa tähän tarkoitukseen. Huuhdo pinaatit  ja poista niistä mahdolliset sitkeät lehtiruodot. Kuumenna oliiviöljy uuninkestävässä paistinpannussa (esimerkiksi valurautapannussa) ja kuullota sipuleita siinä pari minuuttia. Lisää pannulle sienet ja paista muutama minuutti jatkuvasti sekoitellen. Nosta pannulle tämän jälkeen myös pinaatti, säädä lämpö keskilämmölle ja jatka paistumista pari minuuttia, kunnes pinaatti on hieman nahistunut. Lisää joukkoon paahdetut mantelilastut ja mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla.

Vispaa kananmunien rakenne rikki kulhossa ja lisää munien joukkoon vesi, hienonnetut yrtit sekä muut mausteet (suolaa ja pippuria maun mukaan). Sekoita ja kaada seos pannulle sienten sekä pinaatin joukkoon ja kypsennä 5-8 minuuttia, kunnes tortillan alapuoli on hyytynyt. Nostele välillä tortillan reunusta, jotta raaka muna pääsee valumaan alle. Esilämmitä samalla uuni kuumaksi (~200 asteiseksi).

Raasta manchegojuusto raasteeksi ja ripottele juustoraaste tortillan päälle. Kypsennä tortillaa kuuman grillivastuksen alla noin 3-5 minuuttia, kunnes tortillan yläpuoli on hyytynyt ja juustoraaste sulanut. Anna tortillan jäähtyä hieman ennen tarjoilua (tortillan voi hyvin tarjoilla tapaspöydässä myös kylmänä), tortillan päälle voi vielä ripotella hieman esimerkiksi hienonnettua persiljaa koristeeksi.



Reseptin alkuperä: Parragon Booksin "Maittavat tapakset"-kirja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...