torstai 19. marraskuuta 2015

Verimakkarat

Viime viikonloppuna tuli kokeiltua jälleen jotain aivan uutta, nimittäin verimakkaroiden valmistusta. Onneksi minun ei tarvinnut kohdata tätä haastetta yksin. Sain suureksi ilokseni kokkailuseuraa "Kärähtäneet"-blogin Heidistä, joka saapui residenssiimme mukanaan aimo annos virolaistyyliin valmistettua ryynipitoista ja porsaan savukyljellä höystettyä verimakkaramassaa. Myös minä olin valmistanut etukäteen verimakkaramassa-annoksen, joka sisälsi ohraryynien lisäksi ruisjauhoja ja savukyljen sijaan vain hieman pekonia. Verimakkaroiden pursotus ja kypsennys sujui valmiista massoista kahden hengen voimin vaivattomasti, ja illan hämärtyessä pääsimmekin maistelemaan kahta itse valmistettua sekä yhtä kaupasta referenssiksi ostettua valmista verimakkaraa.

Oman makkaramassani suurehko jauhopitoisuus teki makkaroiden rakenteesta hyvin kasassa pysyvän ja helposti leikkaantuvan. Viikonlopun makkarasatsin kuoret taisivat tosin tulla pursotettua liiankin täyteen, sillä noin puolet makkaroista kokivat keittovaiheessa kuoren ihmeellisen repeilemisen makkaroiden ympäriltä. Kuoren irtoamisesta huolimatta jauhopitoiset makkarat säilyttivät muotonsa kuitenkin suhteellisen hyvin. Myös makkaroiden väri aiheutti pientä ihmetystä. Keitettäessä raa'an verimakkaran hyvin tummanpunainen väri muuttui ensin vaaleamman harmahtavanruskeaksi. Jäähtyessään ja kuivaessaan kypsät makkarat vaihtoivat väriään jälleen hyvin tummiksi, melkein mustiksi.

Vaikka viikonlopun makkarat onnistuivat yli ainakin omien ennakko-odotusteni, en ollut vielä täysin tyytyväinen oman makkaramassani hieman jauhoiseen rakenteeseen sekä hiukkasen liian "verilättymäiseen" makuun. Kun jääkaappiin oli jäänyt vielä juuri sopivasti aineksia uutta makkarasatsia varten, päätin ottaa eilen siskoni kanssa uusintayrityksen verimakkaroiden parissa. Tällä kertaa vähensin hieman ruisjauhojen määrää ja lisäsin Heidin herkullisen makuisten makkaroiden innoittamana massaan hiukan porsaan savukylkeä. Lopputulos olikin revanssikierroksella onnistuneempi; makkarat tunnisti verimakkaroiksi, ne maistuivat pekonin sekä savukyljen ansiosta hieman makkaramaisen rasvaisilta ja makkaroiden rakenne oli ainakin omaan suuhuni sopiva. Myös makkarakuorten täyttö onnistui uusintayrityksellä paremmin, sillä keittovaiheessa kummallisen kuoriutumisen koki vain kaksi makkaraa.

Suuri kiitos Heidille makkaratalkooseurasta! Hyvässä seurassa makkaroiden valmistaminen, kuten muukin kokkailu, on aina niin paljon mukavampaa. Tervetuloa siis kylään uudemmankin kerran.


Ainekset (10-14 makkaraa)
  • 2 dl maitoa
  • 1,5 dl rikottuja ohrasuurimoita
  • 100 g pekonia
  • 200 g porsaan savukylkeä
  • 1 iso sipuli
  • 50 g voita
  • 5 dl (naudan) verta
  • 2 dl karkeita ruisjauhoja
  • 1 rkl suolaa
  • 2 tl kuivattua meiramia
  • 2 tl sokeria
  • 0,5 tl jauhettua valkopippuria
  • siansuolta

Laita siansuolet veteen likoamaan hyvissä ajoin ennen makkaran valmistusta.

Mittaa maito sekä rikotut ohrasuurimot kattilaan ja keitä sekoitellen, kunnes neste on imeytynyt suurimoihin. Anna seoksen jäähtyä.

Hienonna pekoni sekä savukylki pieneksi. Kuori ja silppua myös sipuli hienoksi. Paista pekonia paistinpannulla hetken aikaa ja nosta se sivuun jäähtymään. Sulata voi pannulla ja kuullota sipulisilppua voissa keskilämmöllä muutamia minuutteja. Anna myös sipulin jäähtyä.

Kaada veri kulhoon ja vispaa sen joukkoon ruisjauhot, keitetyt ohrasuurimot, pekoni- sekä savukylkisilppu, voissa kuullotettu sipuli, suola, meirami, sokeri sekä valkopippuri. Maista makkaramassasta pannulla pieni koepala ja lisää mausteita tarvittaessa. Massa saa tässä vaiheessa maistua suhteellisen suolaiselta, sillä suolaisuus miedontuu myöhemmin makkaroiden keittovaiheessa.

Täytä siansuolet makkaraseoksella siten, että suoliin jää kunnolla turpoamisvaraa. Liian täyteen täytetyt makkarat hajoavat helposti keittämisen yhteydessä, kun makkaramassan ohrasuurimot sekä jauhot turpoavat. Jaa makkarapötkö erillisiksi makkaroiksi ja huuhdo työn tuoksinnassa mahdollisesti sotkeutuneet makkarat tarvittaessa kylmällä vedellä. 

Keitä makkaroita lähes keihuvassa vedessä noin 15-20 minuuttia. Ruskista lopuksi makkaroihin rapea pinta uunissa tai paistinpannulla rasvassa.

Tarkempia yleisohjeita tuoremakkaran valmistukseen löytyy täältä. Itse tarjoilin verimakkaroiden lisukkeena muun muassa puolukkaketsuppia.


Reseptin alkuperä: Hieman muokattu versio eräästä Marttojen verimakkaraohjeesta (alkuperäinen ohje löytyy mm. täältä). Kannattaa käydä vilkaisemassa myös "Kärähtäneet"-blogin verimakkarareseptiä.

2 kommenttia:

  1. Kiitokset sinulle, tämä oli hauska projekti! Minulla on jatkotuotekehittely vasta aikomuksen asteella :) Tuo puolukkaketsuppi oli muuten superhyvää, hienoa, että sen ohje löytyy blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästäpä on hyvä kyllä jatkaa tuotekehittelyä. Voisi joskus ehkä kokeilla myös lihaisampaa verimakkaraa. Puolukkaketsuppi on kyllä oiva lisuke ja suht helppo tehdäkin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...