Vuohenjuustoiset kurpitsapyörykät

Päätin kokeilla tänään jotain uutta kurpitsaruokaa ja päädyinkin iltapäivän ratoksi pyörittelemään vuohenjuustolla sekä pinaatilla maustettuja kurpitsapyöryköitä. Näistä kivan värisistä palleroista sai halloumilla höystetyn salaatin, pähkinöiden sekä minttujogurttikastikkeen kera tarjoiltuna mukavan kasvisruokaillallisen.

Ainekset (4-5:lle, 30 pientä tai 15 isompaa pyörykkää)

• ~1 kg painoinen myskikurpitsa
• 160 g tuoretta pinaattia
• 80-100 g vaaleaa leipää (tai jonkin verran vaaleita korppujauhoja)
• 1-2 valkosipulin kynttä
• 1 kananmuna
• 100 g vuohentuorejuustoa
• 0,5 sitruunan mehu
• 0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
• 0,5 tl suolaa
• mustapippuria myllystä
• 40 g parmesaanijuustoa
• 40 g pankojauhoja (tai vaaleita korppujauhoja)

Kuori kurpitsa, poista siitä siemenet ja lohko malto ronskeiksi palasiksi. Paahda kurpitsapaloja 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia, kunnes palat ovat täysin kypsiä ja pehmeitä.

Huuhtele pinaatti ja laita se suureen kattilaan. Lisää kattilaan vielä hieman vettä ja kiehauta. Hämmentele pinaattia, kunnes se nuupahtaa ja pehmenee. Huuhtele pinaatinlehdet kylmällä vedellä ja puristele vesi tämän jälkeen huolellisesti pois lehdistä. Silppua pinaatti hienoksi.

Murustele vaalea leipä murusiksi ja kuori valkosipulinkynnet. Soseuta kypsät kurpitsanpalat leivänmurujen, valkosipulin sekä kananmunan kera tasaiseksi tahnaksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Kääntele seoksen joukkoon vuohenjuusto sekä pinaattisilppu ja mausta sitruunamehulla, muskotilla, suolalla sekä mustapippurilla. Laita kurpitsaseos jääkaappiin tekeytymään ja paksuuntumaan noin puoleksi tunniksi. Seos jää suhteellisen löysäksi mutta jos taikina ei pidä ollenkaan muotoaan, sen joukkoon voi lisätä vielä hieman lisää korppujauhoja.

Raasta parmesaanijuusto hienoksi raasteeksi ja sekoita juustoraaste sekä pankojauhot keskenään lautasella. Nostele kurpitsaseoksesta kahta lusikkaa käyttäen sopivan kokoisia pyöryköitä juustoraasteseoksen päälle ja pyöräyttele niitä siten, että pyörykät peittyvät kauttaaltaan juusto-pankojauhoseokseen. Jauhotettuina pyöryköitä on myös helpompi pyöritellä ja muotoilla käsin. Valmista kurpitsapyörykät näin pienissä erissä ja nostele valmiit pyörykät uunipellille leivinpaperin päälle. 

Paista kurpitsapyöryköitä 225-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet pintaansa hieman väriä ja rapsakkuutta. Pyörykät jäävät sisältä suhteellisen pehmeiksi. Tarjoile kurpitsapyörykät lämpiminä.

Reseptin alkuperä: Mukaelma Jez Felwickin Suuren lihapullakirjan bataatti-vuohenjuustopullista.

Paistettua makkaraa, linssipataa ja karamellisoitua omena-sipulipyreetä

Pimeinä syysiltoina sitä kaipaa usein maukasta ja täyttävää ruokaa. Tässä pataruoassa tuoremakkarat saavat kaverikseen pekonilla, juureksilla sekä aurinkokuivatuilla tomaateilla höystettyjä linssejä (oiva resepti Paul Gaylerin "Makkara"-kirjasta). Padan lisukkeeksi tarjosin karamellisoitua omena-sipulipyreetä, jonka makeahko maku sopi mielestäni kivasti makkaroiden rasvaisuuteen. Kyseinen pyree sopii muuten hyvin myös monen muun ruoan, kuten vaikka ankanrinnan tai porsaanlihan lisukkeeksi.

Paistetut makkarat & linssipata

Ainekset (6:lle) 

• 2 rkl oliiviöljyä
• 12-18 raakamakkaraa (esimerkiksi Toulousen makkaraa)
• 200 g savupekonia
• 1 iso sipuli
• 1 iso porkkana
• 100 g öljysäilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja valutettuna
• 0,5 rkl hunajaa
• 350 g Puy-linssejä
• 1 l lihalientä
• 1 pieni laakerinlehti
• 1 timjaminoksa
• suolaa
• mustapippuria myllystä
• 0,5 dl lehtipersiljaa hienonnettuna

Lämmitä oliiviöljy suuressa paksupohjaisessa padassa tai kasaripannussa keskilämmöllä. Alenna lämpöä hieman, lisää makkarat pataan ja paista niihin ympäriinsä kauniin ruskea pinta (kypsennä tarvittaessa makkarat useammassa erässä). Nosta makkarat reikäkauhalla sivuun odottamaan.

Makkaroiden kypsyessä hienonna pekoni pieniksi paloiksi. Kuori sipuli sekä porkkana ja paloittele myös ne sekä valutetut aurinkokuivatut tomaatit pieniksi kuutioiksi. 

Kun makkarat ovat ruskistuneet, lisää pataan pekoni ja paista 5-7 minuutin ajan välillä sekoitellen, kunnes pekoni on kevyesti ruskistunut. Lisää joukkoon hienonnettu sipuli sekä porkkana ja jatka kypsennystä 2-3 minuutin ajan. Lisää tämän jälkeen pataan hienonnettu aurinkokuivattu tomaatti sekä hunaja ja kypsennä hetki. Laita pataan huuhdellut linssit, lihaliemi, laakerinlehti sekä timjami ja odota, kunnes neste kiehuu. Lisää makkarat tämän jälkeen takisin pataan, sekoita ja anna kiehua kevyellä lämmöllä noin 15 minuutin ajan, tai kunnes linssit ovat pehmenneet ja ylimääräinen vesi on haihtunut. Mausta suolalla sekä mustapippurilla. Sekoita joukkoon hienonnettu lehtipersilja juuri ennen tarjoilua.

Karamellisoitu omena-sipulipyree 

Ainekset (6:lle)

• 500 g omenoita
• 500 g sipulia
• 2 rkl voita
• 1-2 rkl sokeria
• 3 dl kuohu- tai ruokakermaa
• suolaa

Valmista linssipadan kypsyessä omena-sipulipyree. Kuori omenat sekä sipulit ja pilko ne pienehköiksi paloiksi. Sulata voi kattilassa, lisää joukkoon sokeri ja pilkotut omena- sekä sipulikuutiot ja paista, kunnes seos karamellisoituu ja kasvikset ovat pehmeitä. Lisää joukkoon kerma ja kiehauta. Soseuta seos tasaiseksi sauvasekoittimella ja mausta suolalla.

Reseptin alkuperä: Makkarainen linssipata on otettu Paul Gaylerin "Makkara"-kirjasta. Omena-sipulipyreen ohje on puolestaan bongattu (hieman mittasuhteiltaan muuteltuna) "Oulu à la carte"-kirjasta.

Mustapapukeitto makkaralla

Okei, tämä mustapavuista keitetty ja tuoremakkaralla höystetty sosekeitto ei ruskeanharmaanvioletihtavan värinsä puolesta ole ehkä sieltä esteettisimmästä päästä. Keitto on kuitenkin täyttävä ja ravitseva ja sen lämmittävä maku oli sopii hyvin sateisiin syysiltoihin.

Ainekset (6:lle)

• 350 g kuivattuja mustapapuja
• 1 iso sipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 iso salaattifenkoli
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl savupaprikajauhetta
• 0,5 rkl juustokuminaa
• 1 l kanalientä
• 1 pienen sitruunan mehu
• 100 g smetanaa
• suolaa
• mustapippuria myllystä
• tuoremakkaroita
• Tarjoiluun: smetanaa sekä silputtua lehtipersiljaa

Liota mustapapuja kylmässä vedessä yön yli. Siivilöi pavut ja huuhtele ne.

Kuori sipuli sekä valkosipulinkynnet ja pilko ne sekä fenkoli ronskeiksi palasiksi. Kuumenna oliiviöljy kattilassa, lisää joukkoon sipulit sekä fenkolit ja kuullota niitä muutama minuutti. Mausta kasvikset savupaprikajauheella sekä juustokuminalla ja jatka kuullottamista vielä pari minuttia. Lisää kattilaan mustapavut sekä kanaliemi ja anna keiton keittyä kevyesti kiehuen kannen alla noin 1,5 tuntia.

Soseuta keitto tasaiseksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Jos koostumus on liian jäykkää, lisää keittoon hieman vettä. Purista keiton joukkoon sitruunamehu, sulata joukkoon smetana ja mausta suolalla sekä mustapippurilla. Pidä keitto lämpimänä.

Viipaloi tuoremakkarat siivuiksi ja paista ne kypsiksi paistinpannulla keskilämmöllä pienessä määrässä öljyä.

Jaa keitto lautasille ja nostele keittoannosten päälle paistettuja makkarasiivuja, hieman smetanaa sekä silputtua lehtipersiljaa.

Reseptin alkuperä: Paul Gaylerin "Makkara"-kirjan ohje pienin muokkauksin.

Toulousen makkara

Nämä herkulliset ranskalaiset makkarat maustetaan pekonilla, punaviinillä sekä runsaalla määrällä valkosipulia. Makkarat sopivat hyvin esimerkiksi erilaisiin pata- ja uuniruokiin.

Ainekset

• 1,25 kg luutonta siankylkeä
• 300 g silavaa
• 200 g pekonia
• 4 valkosipulinkynttä
• 1 dl punaviiniä
• 0,5-1 tl jauhettua muskottipähkinää
• 0,5 tl sokeria
• 0,5 tl valkopippuria
• suolaa
• mustapippuria
• 2 metriä siansuolta

Pilko siankylki, silava sekä pekoni kuutioiksi. Kuori valkosipulinkynnet ja pilko ne pienemmiksi. Laita lihat kulhoon ja sekoita joukkoon valkosipulit, punaviini sekä mausteet. Peitä kulho talouskelmulla ja anna seoksen tekeytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan, mielellään yön yli (tai jos olet kiireinen, voit siirtyä heti jauhantavaiheeseen). Jauha seos lihamyllyssä. (Jos käytät valmiiksi jauhettua jauhelihaa, sekoita vain kaikki makkara-ainekset keskenään.)

Täytä makkarankuoret lihaseoksella ja jaa pötkö erillisiksi makkaroiksi. Säilytä makkaroita jääkaapissa käyttöön asti.

Tarkemmat yleisperusohjeet tuoremakkaran valmistukseen löytyvät täältä.

Reseptin alkuperä: Paul Gaylerin "Makkara"-kirjan ohje pienin muokkauksin.

Chorizomakkara

Paprikainen chorizomakkara on espanjalainen makkarasuosikki, jonka voi valmistaa joko miedompana tai tulisempana oman maun mukaan. Raakamakkaraversio poikkeaa makunsa sekä koostumuksensa puolesta luonnollisesti kaupan kuivasuolatusta kestomakkarasta. Tässäpä minun tämän hetkinen tuorechorizoreseptini.

Ainekset

• 1 kg luutonta sianlapaa
• 1,25 kg luutonta siankylkeä
• 1 iso sipuli
• 2-4 punaista chilipalkoa (maun mukaan)
• 3-4 valkosipulinkynttä
• 1 dl punaviiniä
• 2-3 rkl savupaprikajauhetta (tai maun mukaan enemmänkin)
• 1 tl cayennepippuria
• 1 tl fenkolinsiemeniä
• 0,5 tl valkopippuria
• suolaa
• mustapippuria myllystä
• 2-3 metriä siansuolta

Pilko lihat kuutioiksi. Kuori sipuli sekä valkosipulinkynnet ja pilko ne sekä chilipalot pienemmiksi. Laita lihat sekä pilkotut kasvikset kulhoon ja sekoita joukkoon punaviini sekä mausteet. Peitä kulho talouskelmulla ja anna seoksen tekeytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan, mielellään yön yli (tai jos olet kiireinen, voit siirtyä heti jauhantavaiheeseen). Jauha seos lihamyllyssä. (Jos käytät valmiiksi jauhettua jauhelihaa, sekoita vain kaikki makkara-ainekset keskenään.) Paista makkaramassasta pannulla pieni koepala, maistele ja lisää mausteita tarvittaessa.

Täytä makkarankuoret lihaseoksella ja jaa pötkö erillisiksi makkaroiksi. Säilytä makkaroita jääkaapissa käyttöön asti.

Tarkemmat yleisperusohjeet tuoremakkaran valmistukseen löytyvät täältä.

Reseptin alkuperä: Yhdistelmä useammasta chorizoreseptistä, mm. Marttojen makkarakurssin sekä Paul Gaylerin "Makkara"-kirjan ohjeesta jne.

Tuoremakkaran valmistus

Tämä postaus ei ole mikään vastalause lihattomalle lokakuulle, näin syksyisin mieleni vaan tekee makkaraa. Tuore- tai raakamakkarat ovat nimensä mukaisesti tuoreista kypsentämättömistä raaka-aineista valmistettuja makkaroita, joita voi hyvin tehdä myös kotona. Vaikka makkaroiden valmistus itse saattaa ensikuulemalta tuntua hankalalta, on kyseinen homma ainakin omasta mielestäni hauskaa ja suhteellisen helppoakin. Makkarareseptejä voi muunnella mielin määrin, ja onhan se kiva tietääkin mitä makkaraa syödessään tulee suuhunsa pistettyä. Makkarakoneen käyttö helpottaa tuoremakkaran valmistusta, mutta voipa makkaroita valmistaa tarvittaessa ilman kovin kummoisia sähköisiä apuvälineitäkin.

Listailen tähän postaukseen muistiin perusohjeita tuoremakkaran valmistukseen liittyen. Varsinaisia eri makkaroiden reseptipostauksia lisäilen blogiin ajan mittaan. Linkkejä resepteihin:

• Bratwurst
• Chorizomakkara
• Joulumakkara
• Sianlihamakkara 
• Toulousen makkara
• Verimakkara 

Tuoremakkaramassan raaka-aineet

Tuoremakkarat valmistetaan kypsentämättömästä tuoreesta lihasta, yleisimmin käytetty raaka-aine lienee sianliha. Myös nauta, lammas, riista, linnut ja sisäelimet sopivat hyvin makkaroihin, ja voipa makkaroita valmistaa myös kasviksista tai sienistä. Lihamakkaroissa tärkeää on riittävä rasvan määrä, joten rasvaisen lihan osuus tulee olla makkaraa valmistettaessa riittävän suuri (ainakin noin 40%). Makkaramassaan voi lisätä myös erikseen silavaa. Omien makkaroideni rasvapitoisuus on yleensä noin 20-40%. Makkaranvalmistus onkin oiva tapa hyödyntää halvemmat ja rasvapitoiset ruhonosat. Lihan lisäksi makkaraan voi lisätä halutessaan myös hieman muita täyteaineita, esimerkiksi korppujauhoja tai ohrasuurimoita.

Makkaroiden maustaminen on aivan oma taiteenlajinsa, ja erinäiset perinteiset makkarat maustetaankin hyvin eri tavoin. Makkaroihin lisätään luonnollisesti suolaa sekä pippuria, mutta näiden lisäksi maustamiseen voi käyttää myös muita jauhettuja mausteita (esimerkiksi muskottipähkinää, inkivääriä, chilejä, paprikaa, juustokuminaa, korianteria jne.) sekä yrttejä (esimerkiksi persiljaa, basilikaa, meiramia, salviaa, oreganoa, rosmariinia jne.) tai kasviksia (esimerkiksi tuoretta sipulia, valkosipulia, paprikaa jne.). Makkaramassaan voi lisätä makua tuomaan myös hieman olutta, viiniä tai viinaa, etikkaa, soijakastiketta, tai muita maustekastikkeita.

Lihan jauhaminen makkaraan ja makkaramassan valmistus

Makkaramassa valmistetaan jauhelihasta, jonka voi joko ostaa valmiiksi jauhettuna tai jauhaa itse käsikäyttöistä tai sähköistä lihamyllyä käyttäen. Käytettävien lihojen tulisi olla kylmiä, joten ne kannattaa laittaa hetkeksi pakastimeen ennen makkaramassan valmistamista. Se kuinka hienoksi lihamassan jauhaa, on luonnollisesti makukysymys. Karkeampirakenteisia makkaroita tehdessäni jauhan lihat ja silavan yhteen kertaan suhteellisen tiuhalla reikälevyllä ja hienojakoisempia tiiviimpiä makkaroita valmistaessani vedän makkaramassan yleensä yhteensä 2-3 kertaan lihamyllyn läpi.

Muut makkaramassan ainekset sekoitetaan jauhettuun lihamassaan ja seos sekoitetaan tasaiseksi. Makkaran maku ja maustaminen kannattaa tarkistaa ennen pursottamista paistamalla massasta paistinpannulla pieni koepala. Massaa kannattaa maustaa mieluummin hieman liikaa kuin liian vähän. Makkaramassan voi myös emulgoida, jolloin siitä tulee pehmeämpää. Tämä tapahtuu esimerkiksi pyörittämällä makkaramassaa monitoimikoneessa keskinopeudella noin 10 minuutin ajan ja lisäämällä sen joukkoon vähitellen kylmää vettä tai jäämurskaa.

Makkaran pursottaminen

Makkara pursotetaan yleisimmin makkarakuoreen, joka voi olla joko luonnonsuolta (eli puhdistettua eläimen suolta) tai keinotekoista synteettisesti valmistettua keinokuorta. Luonnonsuolista yleisimmin saatavilla on isompikokoista ja kestävää sian- tai naudansuolta tai hieman ohuempaa lampaansuolta, joka tahtoo hajota siansuolta herkemmin. Makkarakoneiden mukana tulee yleensä kaksi erikokoista pursotinpäätä, joista isompi sopii siansuolelle ja pienempi lampaansuolelle. Suolta saa ostettua yleensä lihakauppiailta tai isommilta ruokaosastoilta, joskin joskus se täytyy varautua tilaamaan erikseen. Luonnonsuolet myydään yleensä vahvasti suolattuina, joten ne tulee liottaa hyvin ennen makkaroiden pursottamista. Luonnonsuoli säilyy pakasteessa noin vuoden verran.

Makkaramassan pursotus makkarakuoreen käy helpoiten monitoimi- tai makkarakoneeseen liitettävän makkarasuppilon avulla. Liotettu makkarakuori vedetään kevyesti öljytyn suppilon päälle niin, että kuori rypyttyy haitarimaisesti ja lihamassa työnnetään kuoreen konetta apuna käyttäen. Helpoiten makkaroiden teko onnistuu kahden ihmisen voimin, jolloin toinen makkaratehtailijoista survoo lihamassaa ja toinen käsittelee suolta niin, että massa pursottuu tasaisesti eikä makkaraan jää ilmaonteloita. Makkaramassaa ei tule pursottaa suoleen myöskään liian tiukkaan, jotteivät makkarat repeile kypsennysvaiheessa. Makkaroita voi valmistaa myös ilman konetta esimerkiksi pursotinpussia tai hätätapauksessa vaikka muovipullosta leikattua kartiota käyttäen.

Makkaran pursottamisen jälkeen makkara irroitetaan täyttövälineestä ja sen toiseen päähän sidotaan solmu. Tämän jälkeen makkarapötkö jaetaan sopivan kokoisiin makkaroihin puristamalla pötköä halutusta kohdasta ja kierittämällä makkaraa useita kertaan itsensä ympäri. Pyörittäminen tapahtuu joka toisen makkaran kohdalla eri suuntaan, eli joka toinen kerta myötäpäivään ja sitten vastapäivään. Kun makkarapötkö on jaettu osiin koko pituudeltaan, myös sen toinen pää suljetaan solmulla. Makkarat voi myös halutessaan sitoa ohuella keittiönarulla.

Suoleen pursottamisen sijaan makkarat voi kääriä myös vaikka mahalaukkuun tai ennen syömistä poistettavaan muovikelmuun. Makkaroista voi tehdä myös täysin kuorettomia.

Tuoremakkaran kypsentäminen

Koska tuore- tai raakamakkarat on tehty tuoreesta kypsentämättömästä lihasta, tulee ne kypsentää huolellisesti ennen niiden tarjoilua. Kun makkaran sisälämpö on 71 astetta, on se valmis syötäväksi. Makkarat voi kypsentää uunissa/savustimessa (noin 180-200 astetta ja 20-30 minuuttia) tai paistaa kypsiksi suhteellisen miedolla lämmöllä paistinpannulla, grillissä tai avotulella. Makkaroiden ylenpalttista kääntelyä niiden paistamisen aikana kannattaa välttää, jolloin niiden kuoren rikkoutumisen todennäköisyys pysyy pienenä. Makkaroita voi myös esikeittää kypsiksi lähes kiehuvassa suolatussa vedessä noin 20 minuuttia ennen niiden paistamista (ohuemmille makkaroille riittää noin 10 minuutin keittoaika). Keittovaiheessa vesi ei saa kiehua kuplien, jotteivät makkarat repeile keittämisen aikana. Itselläni ei ole ollut tapana pistellä makkaroita ennen niiden kypsentämistä, vaikka tällaistakin ohjeistusta voi lukea useista eri lähteistä.

Tuoremakkaran säilyvyys

Kypsentämättömät tuoremakkarat säilyvät jääkaapissa parin päivää ja esikeitettynä noin 5 päivää. Tuoremakkarat voi myös pakastaa joko raakana tai keitettynä, jolloin niiden säilyvyys on noin 2-3 kuukautta.

Reseptin alkuperä: Tietoa on kerätty Marttojen makkarakurssilta, Paul Gaylerin "Makkara"-kirjasta sekä erinäisistä nettilähteistä.

Paistettu nuudeli broilerilla

Nuudeliruoat ovat maukkaita, nopeatekoisia ja todella helposti muunneltavissa olevia ruokia, joita ainakin itselläni tulee syötyä suhteellisen useasti. Ehkä on siis aika postata tänne blogiinkin jokunen näistä resepteistä. Tämä thaityyppinen nuudeliresepti ei ole mikään aito perinteinen itämainen nuudeliruokaohje, vaan aivan tavallinen arkiruoka, jossa hyödynnetään myös "purkkikamaa" mm. currytahnan osalta.

Ainekset (4:lle)

• 2 rkl soijakastiketta
• 1 rkl riisiviinietikkaa
• 2 rkl punaista currytahnaa
• 2 valkosipulinkynttä
• 500 g broilerin rintafileetä
• 20 g kuivattuja sieniä (esimerkiksi herkkutatteja)
• 2 salottisipulia
• 1 pieni punainen paprika
• 1 punainen chilipalko (tai maun mukaan)
• 1-2 kevätsipulin vartta
• 200 g (suolaliemeen säilöttyjä) mungpavun ituja
• 2 rkl ruokaöljyä
• 200 g muna- tai riisinuudeleita
• 40 g suolapähkinöitä
• 3 tl kalakastiketta
• 1 lime
• Pinnalle: tuoretta korianteria hienonnettuna

Mittaa soijakastike, riisiviinietikka sekä currytahna kulhoon, viipaloi joukkoon kuoritut valkosipulinkynnet ja sekoita. Viipaloi broilerfileet ohuiksi suikaleiksi ja lisää ne mausteseoksen joukkoon. Kääntele ja anna kanojen maustua hetken aikaa.

Liota kuivatut sieniviipaleet. Kuori salottisipulit, poista paprikasta siemenet ja viipaloi ne sekä chili ja kevätsipulit ohuiksi suikaleiksi. Valuta mungpavun idut. Keitä nuudelit lähestulkoon kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan (noin 3 minuuttia) ja valuta.

Kuumenna puolet öljystä vokkipannussa tai suuressa kasaripannussa ja lisää pannulle broilersiivut sekä niiden mausteseos. Paista broileriviipaleet kypsiksi kovalla lämmöllä ja nosta ne tämän jälkeen pannulta hetkeksi sivuun odottamaan. Lisää pannulle loput öljystä ja paista salottisipuli-, paprika- sekä chiliviipaleita, kunnes ne ovat kypsiä mutta niissä on jäljellä vielä hieman purutuntumaa. Lisää pannulle idut, kevätsipulit, nuudelit, broilersiivut sekä suolapähkinät ja mausta kalakastikkeella. Paista vielä hetki ja kääntele niin että ruoka maustuu tasaisesti.

Tarjoa ruoan kanssa limeviipaleita, joista jokainen ruokailija voi puristaa hieman mehua annoksensa päälle. Annosten pinnalle sopii hyvin myös tuore korianterisilppu (joskin sekin kannattanee laittaa tarjolle erikseen, jos ei tiedä kaikkien ruokailijoiden pitävän varmasti korianterin mausta).

Reseptin alkuperä: Ei mitään erityistä lähdettä. Tämä resepti syntyi eräänä arki-iltana, kun ystäväni päätti heittää minulle "masterchef challengen" tehtävänannolla "tässä on tämmöisiä raaka-aineita, tee semmoista samanlaista nuudeliruokaa kuin sieltä uudesta nuudelipaikasta saa".

Valkosuklaa-pekaanipikkuleivät

Leivoin pitkästä aikaa keksejä. Nämä valkosuklaalla makeutetut ja pekaanipähkinöllä maustetut pikkuleivät ovat mielestäni kivan tyylikkäitä leivonnaisia, joiden teko on kuitenkin helppoa. Yleensä leivon näitä herkkuja jouluksi, mutta sopivat ne näin syksyn pimeneviin iltoihinkin vaikka kaakaon, teen tai muiden kuumien juomien kera tarjottavaksi.

Ainekset (noin 25 isompaa tai 50 pienempää keksiä)

• 100 g pekaanipähkinöitä
• 300 g valkosuklaata
• 25 g voita
• 2 kananmunaa
• 0,75 dl muscovadosokeria
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 3 tl vaniljasokeria
• Pinnalle: tomusokeria

Rouhi pekaanipähkinät hieman pienemmiksi. Pilko myös 100 g valkosuklaasta pieniksi paloiksi ja laita sivuun odottamaan. Paloittele loput suklaasta ja sulata yhdessä voin kanssa vesihauteessa. Anna sulaneen suklaaseoksen jäähtyä hetken aikaa.

Vatkaa kananmunat sekä muscovadosokeri keskenään löysäksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe sekä vaniljasokeri ensin keskenään ja kääntele kuivat aineet sitten muna-sokeriseoksen joukkoon yhdessä sulatetun suklaan kanssa. Sekoita taikinan joukkoon myös rouhitut pekaanipähkinät sekä valkosuklaapalat.

Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile kummastakin palasta noin 30 pituinen ja 5 cm levyinen pötkö. Aseta taikinapötköt uunipellille leivinpaperin päälle suhteellisen etäälle toisistaan. Paista pötköjä 180-asteisessa uunissa 18-20 minuuttia, kunnes keksipötköt ovat hieman kohonneita ja kiinteitä. Nosta pelti uunista ja laske uunin lämpö 160 asteeseen.

Anna keksipötköjen jäähtyä noin 20 minuuttia. Leikkaa ne tämän jälkeen sahalaitaisella veitsellä noin 2 cm levyisiksi pitkiksi biscoteiksi (hieman vinottain). Vaihtoehtoisesti, jos taikinapötköt ovat kohonneet tasaisesti, voit siistiä keksipötköjen reunat ja leikata ne pienemmiksi suunnikkaan muotoisiksi kekseiksi. Asettele keksiviipaleet takaisin uunipellille hieman erilleen ja paista 160-asteisessa uunissa vielä 15 minuuttia. Jäähdytä valmiit keksit ritilän päällä ja ripottele niiden päälle lopuksi tomusokeria.

Reseptin alkuperä: Joanna Farrow:n "Suklaaherkut - Suolaista ja makeaa"-kirja (+ aivan pientä muokkausta).

Kurpitsarisotto

Kauniin oranssinkeltainen myskikurpitsarisotto on herkullista syysruokaa. Tämä risotto saa makua kurpitsan lisäksi myös salviasta sekä timjamista, ja kruunasinpa sen vielä paahdetuilla pähkinöillä sekä sinihomejuustolla.

Ainekset (4-6:lle)

• 700-800 g myskikurpitsaa (kuorittuna ja siemenettömänä)
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2-3 salottisipulia
• 1 valkosipulinkynsi
• 8-10 dl kasvis- tai kanalientä
• 20 g voita
• 4 dl risottoriisiä
• 2 dl valkoviiniä
• 12-15 salvianlehteä
• 1 rkl tuoretta timjamia
• pieni pala parmesaanijuustoa
• suolaa
• mustapippuria myllystä
• 0,5 dl saksan- tai pekaanipähkinöitä
• 60-80 g sinihomejuustoa

Kuori kurpitsa, poista siitä tarvittaessa siemenet ja pilko se reilun 1 cm kokoisiksi kuutioiksi. Voit jättää osan kurpitsasta hieman isommiksi siivuiksi koristelua varten. Pyöräytä kurpitsat oliiviöljyssä, laita ne uunivuokaan ja lisää pinnalle vielä hieman suolaa sekä mustapippuria. Paahda kurpitsoita 180-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes kurpitsapalat ovat kypsyneet ja pehmenneet. Paahda saksan- tai pekaanipähkinät kuivalla paistinpannulla tai uunissa ja laita sivuun odottamaan.

Kuori ja hienonna salottisipulit sekä valkosipulinkynsi. Lämmitä kasvis- tai kanaliemi kattilassa kiehuvaksi. Kuumenna voi laakeassa kasaripannussa ja kuullota sipulisilppuja siinä muutama minuutti. Lisää pannulle riisinjyvät ja jatka paahtamista parin minuutin ajan. Kaada pannulle viini ja sekoittele. Ryhdy tämän jälkeen lisäämään pannulle lientä pienissä erissä koko ajan kevyesti sekoitellen. Anna liemen imeytyä riisiin aina ennen seuraavan kauhallisen lisäämistä äläkä päästä riisiä kuivumaan. Jatka riisin kypsentämistä tällä tavoin, kunnes risotto on juoksevan puuromaista ja riisi on kypsää mutta siinä on silti vielä hieman purutuntumaa.

Soseuta kypsät kurpitsakuutiot yhdessä salvian, timjamin sekä pienen liemimäärän kanssa sauvasekoittimella suhteellisen tasaiseksi tahnaksi ja kääntele seos risoton joukkoon. Raasta risottoon lopuksi vielä hieman parmesaanijuustoa ja mausta mustapippurilla sekä tarvittaessa suolalla. Jaa risotto annoslautasille, murustele pinnalle hieman sinihomejuustoa sekä paahdettuja pähkinöitä ja koristele halutessasi säästämilläsi kurpitsasiivuilla.Tarjoa risotto heti.

Reseptin alkuperä: Ei mitään yksittäistä lähdettä. Olen tsekkaillut vastaavia risotto-ohjeita useammiltakin nettisivuilta ja ruokalehdistä, tosin nämä risotot tahtovat syntyä ilman mitään täsmällisiä ohjeita.

Tilkkutäkkileipä

Jos olisin käsityöihminen ja varustettu suuremmalla kärsivällisyydellä, ompelisin tai neuloisin itselleni tilkkutäkin. Koska osaamiseni tai pitkäjänteisyyteni ei tämmöiseen urakkaan riitä, leivoin itselleni korvikkeeksi ja syysillan iloksi ohuehkon, hieman foccacciamaisen leivän, jonka runsaat täytteet sommittelin tilkkutäkin tilkkujen tapaan. Leivästä tuli minusta hauskan näköinen ja myös siinä suhteessa kätevä, että se on helppo jakaa joko pienempiin tai isompiin osasiin, joista kukin ruokailija voi valita itseään eniten miellyttävän palasen. Täytteiden osalta päädyin tällä kertaan suhteellisen perinteisiin välimerellisiin makuihin. Leivästä tulee ohjeen annoskoolla tehtynä suhteellisen ohut; tuplaa taikinamäärä, jos haluat paksumman leivän.

Ainekset (4-8:lle)

• 2 dl vettä
• 25 g tuorehiivaa
• 1 tl suolaa
• 0,5 tl sokeria
• 1 tl kuivattua rosmariinia
• 3 rkl oliiviöljyä
• 4 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

 Leivän pinnalle (esimerkiksi)

• 2 rkl oliiviöljyä
• kirsikkatomaatteja
• aurinkokuivattuja tomaatteja
• mustia ja vihreitä kivettömiä oliiveja
• 1 punasipuli kuorittuna ja viipaloituna
• 1 rkl kuivattua oreganoa
• 0,5 rkl kuivattua timjamia
• muutama pieni mozzarellapallo 
• auringonkukansiemeniä (tai muita siemeniä)
• sormisuolaa
• mustapippuria myllystä

Valmista leipätaikina. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja murusta hiiva sen joukkoon. Lisää veteen myös suola, sokeri, rosmariini sekä oliiviöljy. Ryhdy lisäilemään jauhoja taikinan joukkoon samalla sekoittaen. Vaivaa taikinaa käsin noin 5-10 minuuttia, kunnes siihen muodostuu sitko. Taikina saa jäädä kuitenkin suhteellisen löysäksi. Kohota taikinaa leivinliinan alla vedottomassa paikassa noin 30 minuuttia.

Öljyä leivinpelti kevyesti ja kumoa taikina sen päälle. Painele taikinasta jauhotetuin käsin noin 30x36 cm suorakulmio ja jaa levy taikinapyörää käyttäen tasakokoisiksi 6x6 cm:n neliöiksi. Sivele leivän päälle kevyesti oliiviöljyä ja sommittele taikinaneliöiden päälle haluamiasi täytteitä. Itse pilkoin leivän pinnalle punasipulia, oliiveita, tomaatteja sekä aurinkokuivattuja tomaatteja. Osalle neliöistä ripottelin kuivattua oreganoa sekä timjamia ja asettelin näiden neliöiden keskelle vielä pienen mozzarellapalan. Ripottele lopuksi koko leivän pinnalle hieman mustapippuria sekä sormisuolaa.

Paista leipää 225-asteisessa uunissa 12-15 minuuttia, kunnes se on kypsä ja saanut hieman kullanruskeaa väriä.

Reseptin alkuperä: Leipätaikinan pohjalla on käytetty focaccia-leivän ohjetta, jonka alkuperää en kyllä enää muista. Aito foccacciahan olisi tilkkutäkkileipääni huomattavasti paksumpi. Merkittävin innostaja tämän leivän suunnittelussa oli kuitenkin oma tilkkutäkkikateuteni.