torstai 6. helmikuuta 2014

Keittiökuulumisia: Marttailua...

Kuten jo aiemmin ruisleipäpostauksen yhteydessä taisin mainita, liityin parisen vuotta sitten Marttoihin päästäkseni järjestön leipäkurssille ja oppiakseni tekemään kunnon perinteistä ruisleipää. Vaikka kyseisellä kurssilla opin leivänteon lisäksi myös sen, että kursseille päästäkseen ei tarvitse itse asiassa olla järjestön jäsen, olen huomannut että marttailu on oikeastaan ihan mukavaa. Sisäisen marttani löydettyäni olenkin parin viime vuoden aikana harrastellut marttailua välillä enemmän mutta enimmäkseen vähemmän aktiivisesti. Olen osallistunut Pohjois-Pohjanmaan Marttojen ruokakursseille (leipäkussin lisäksi mm. kalaruoka-, salaatti-, makkara- sekä nyt viimeisimpänä pastakurssille). Lisäksi olen ottanut osaa aina silloin tällöin paikallisyhdistykseni marttailtoihin.

Ennen marttajärjestöön liittymistä minulle tuli ko. järjestöstä mieleen lähinnä mummojen harrastuskerho, jossa martat vaihtavat kuivakakkureseptejä, vertailevat pesuainemerkkejä ja muistelevat emäntäkouluaikojaan. Lisäksi olin nähnyt marttoja jakamassa kahvia & munkkeja kauppakeskuksissa ja kuullut heidän esimerkiksi kutovan villasukkia sairaalaan vastasyntyneille pienokaisille jaettavaksi. Tiesin myös Marttojen internetsivuista, joilta löytyy oivallisia ohjeita puutarhan- ja kodinhoitoon liittyen. Nyt, kun olen marttaillut parisen vuotta, käsitykseni ovat yhä jokseenkin samanlaisia. Sepä tekeekin marttailusta niin mukavaa. Marttayhdistysten toiminta on perusjäsenelle juurikin "harrastuskerhotoimintaa" paikallisyhdistyksen piirissä ilman sen suurempia suorituspaineita. Jäsenten ikähaitari on laaja, ja vaikka omassa yhdistyksessäni on alle 30-vuotiaitakin jäseniä, on suuri osa martoista jo eläkeikään ehtineitä rouvashenkilöitä. Martta-iltamissa, joita järjestetään tyypillisesti parin viikon välein, kokoonnutaan vaihtamaan kuulumisia ja kahvittelemaan, askartelemaan tai vaikkapa viettämään esimerkiksi kurssi-, tuote-esittely- tai kirjallisuusiltamia. Marttayhdistykset järjestävät myös retkiä sekä tutustumismatkoja, ja kauden ohjelma suunnitellaan yhdistysten jäsenten ehdotusten sekä toiveiden mukaan. Itse arvostan tässä toiminnassa erityisesti sitä, että:
  • saat olla sellainen martta kuin haluat: sinun ei tarvitse osata neuloa villapaitaa tai olla siivoushullu kuuluaksesi marttoihin,
  • homma on rentoa: toimintaan ei liity mitään turhia paineita, ja järjestettyihin iltamiin sekä tapahtumiin saa osallistua jos ja kun sattuu huvittamaan,
  • martoilla on yhdessä tekemisen meininki (kaikki otetaan mukaan),
  • martat eivät hötkyile, "hifistele" tai juokse uusien trendien perässä vaan toiminta keskittyy hyvän arjen ympärille,
  • usein sitä saattaa jopa oppia jotain uutta (jos et koskaan aiemmin ole leiponut sitä ruisleipää, niin on tosi mukava kun joku asiasta tietävä näyttää kädestä pitäen, että millaista sen taikinan koostumuksen pitää olla),
  • järjestö tarjoaa painostamatta keskitetyn mahdollisuuden tehdä "pientä hyvää" (yhdistyksissä saatetaan esimerkiksi kutoa villasukkia ja ommella vaatteita sairaalan lastenosastoille, kaikki tämä on silti täysin vapaa-ehtoista),   
  • martat ovat ennen kaikkea hauskaa, aitoa ja sydämellistä seuraa.
Itselleni marttailu toimii siis lähinnä mukavana terapeuttisena vaihteluna arjen hälinän ja kiireen keskellä.

Paikallisyhdistysten toiminnan lisäksi piirit järjestävät mm. koulutusta ja neuvontaa esimerkiksi ruoanlaittoon, kodin- sekä raha-asioiden hoitoon liittyen. Arvokasta ja tarpeellista työtä mielestäni. Marttojen ruokakurssit keskittyvät yleensä hyvään peruskotiruokaan ja ne soveltuvat hyvin myös ihmisille, joilla ei ole suuremmin aikaisempaa kokemusta ruoanlaitosta.

Osallistuin tällä viikolla paikallisyhdistykseni kanssa Marttojen pastakurssille (alla muutama kuva kurssi-illasta). Koska olen valmistanut esimerkiksi tuorepastaa useita kertoja aiemminkin, en lähtökohtaisesti odottanut tällä kertaa oppivani kurssilla sen suhteen varsinaisesti juurikaan uutta. Osallistuinkin lähinnä mukavan yhteisen rennon tekemisen ja hyvän seuran vuoksi. Kurssilla valmistimme muutaman hengen ryhmissä tuorenauhapastaa, lohi-kermakastiketta, pinaatti-ricottatortellineja, pestokastiketta, punajuuripestoa, italialaishenkistä broileripastaa sekä trendikästä avocadopastaa. Tuli hyvää, kuten arvata saattoi, ja seura oli mitä mainiointa. Tulen todennäköisesti postaamaan jonkin kurssin resepteistä tänne blogiinkin tässä helmikuun aikana. Illasta jäi käteen hyvä mieli, täysi maha, lounas vielä seuraavallekin päivälle sekä muutama uusi idea hyödynnettäväksi tulevissa kokkailuissa. Kannatti käydä, suuret kiitokset kurssin vetäjälle sekä kurssikavereille!


Marttoihin voi liittyä helposti internetin välityksellä (ottavat sieltä sitten kyllä yhteyttä tarkemmin). Vuoden 2014 jäsenmaksu on 35 euroa. Marttailua voi myös käydä kokeilemassa esimerkiksi jossain paikallisyhdistyksessä ennen järjestöön liittymistä. Piirien järjestämille kursseille voi aivan hyvin osallistua, vaikkei jäsen olisikaan. Kurssit, joita muuten järjestetään kaikille avoimien kurssien lisäksi erikseen myös esimerkiksi lapsille ja miehille ;), tosin tahtovat täyttyä suhteellisen nopeasti, joten ilmoittautuminen kannattaa tehdä hyvissä ajoin. Tapahtumakalenteri sekä ilmoittautumislomakkeet hintatietoineen löytyvät nekin netistä.

2 kommenttia:

  1. Itse en ole koskaan marttaillut, mutta muutama kotipaikkaseutuni martta on opettanut minulle auliisti sienistä, ihan hyvää hyvyyttään "virallisen" ohjelman ulkopuolella. Oli kiva että joku auttoi silloin vauhtiin. :-)

    VastaaPoista
  2. Sehän on kiva. :) Onhan se hyvä että tietämys siirtyy, itsekin olen paljon martoilta oppinut.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...