sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Blogin kulisseissa: Ruokakuvausstudio (eli #ruokakuvantarina)

Sanotaan, että ruokabloggaaja joutuu syömään ruokansa kylmänä. Tämä ei onneksi useimmiten vastaa todellisuutta ainakaan omalla kohdallani, sillä suhteellisen harva syömäni ruoka päätyy blogiin asti eikä näin ollen ehdi myöskään jäähtymään valokuvauksen aikana. Valokuvauksessa on kuitenkin omat haasteensa, ja varsinkin näin talviaikaan yksi jos toinenkin ruokabloggaaja tuntuu tuskailevan valokuvauksen ja erityisesti siihen liittyvien valaistusongelmien kanssa. Kuluneella viikolla Prinsessakeittiö-blogin Veera heitti ilmoille hauskan haasteen ja rohkaisi kanssabloggaajiaan raottamaan todellista kuvausympäristöä blogien ruokakuvien takana. Eilen merenelävillä höystettyjä spaghettipaketteja kuvatessani päätin tarttua tähän haasteeseen ja näpsäisin kännykkäkameralla kuvan talviajan valokuvausstudiostani. Tässäpä siis otos siitä, miltä meidän taloudessa näyttää usein erityisesti viikonloppuisin ennen ruokailuhetkeä:


Okei, ei ehkä vastaa ihan ammattitason studiota. Ylhäältä otettavien kuvien kanssa minulle tuottaa usein hankaluuksia saada kameran jalusta aseteltua siten, että kamera osoittaisi suoraan alaspäin ja niin, etteivät jalustan jalat päätyisi kuvaan. Tästä johtuen olenkin siis viime aikoina päätynyt usein kyhäämään kuvassa nähtävän eksoottisen viritelmän, jossa asettelen kameran jalustoineen ruokapöydälle ja stabiloin jalustan paikoilleen painavahkon tarjottimen avulla. Annosten sivusta otettavia kuvia varten työnnän ruokapöydän yleensä lähemmäs ikkunaa ja napsin kuvat tuossa pöydän kulmalla. Valaistuksen kanssa käyn ikuista taistelua, tämänhetkisinä aseinani yllä olevassa kuvassakin näkyvät ruokailutilan ikkuna sekä pahvilärpäke. Ilmojen lämmetessä siirryn kuvaushommiin pikkuhiljaa pihaterassin puolelle.

Eilisen valokuvaussession jälkeen pääsin vihdoin herkuttelemaan. Mutta en kylmällä ruoalla, sillä olin nohevana ruokabloggaajana kypsentänyt kuvausta varten vain puolet annoksista ja lykännyt pari spaghettipakettia uuniin kuvausurakan alkuvaiheessa, jolloin pääsin heti valokuvaussesion jälkeen nauttimaan uunituoreesta ja tuoksuvasta ruoasta. Valokuvauksen aikana haalenneet kuvausannokset löysivätkin tiensä jääkaappiin, josta ne nautittiin tänään pikalounaaksi. Eihän sitä omaa ruokailuhetkeään kannata liiaksi uhrata valokuvien tähden. Muuten koko hommasta häviäisi se suurin mielenkiinto, eli herkullinen maku- ja ruokailuelämys.

Valmiita spaghettiotoksia voi käydä vilkuilemassa varsinaisesta reseptipostauksesta.

Saa nauraa!

(En valitettavasti osaa/jaksa instata, joten tuo risuaita-aihetunnistejuttu jää omalta osaltani vain otsikon maininnaksi).

19 kommenttia:

  1. Mielikuvitusta saa käyttää, myös kuvauksessa!
    Mä en viitsi ikinä virittää jalustaa keittiöön. Tykkään ottaa kokkauskuvia, joten kameran pitää olla siellä missä tapahtuu eikä jalustalle olisi tilaa. Annoskuvia en ehdi asetella vaan kuvaan annokset pöydässä (muuten pöydästä kuuluisi "syödään jo, ruoka jäähtyy"). Meillä syödään myöhään, joten käytän lähes aina (irto)salamaa, jonka valon heijastan katon kautta. Monet maamme kuuluisat bloggarit sanovat, että salamalla tulee kauheita kuvia ja olisi parempi olla vaikka kokonaan kuvaamatta. En ole jaksanut moista sääntöä noudattaa, olkoot kuvat rumia jos ovat.

    VastaaPoista
  2. Kiva nähdä sun valokuvausstudio;D Jäin vähän miettimään että miten otat kuvia kun tuo jalusta on pöydällä,oletko siinä sivulla mutta miten näet mitä kamera kuvaa noin? Mulla on jalusta,mutta liian lyhyt,saisi olla pitempi ja aniharvoin käytän sitä. Asuntoni on kyllä valoisa,ja täällä etelässähän valoa riittää aika hyvin talvellakin,mutta valoni on väärä! Eli valon suunta kai väärä ,ja paras paikka kuvaamiselle on hellan päällä ja iltapäivällä;aamuvalossa kuvista tulee helposti valoittuneita.

    VastaaPoista
  3. Olenkin usein ihaillut kuviasi, hauska nähdä miten ne syntyvät. Sinulla on esteettistä silmää ja mielikuvistusta annoskuvien rakentamiseen.

    Itse olen sen sijaan kamalan laiska ruokakuvien ottaja, näppään tosi nopeasti ja nostan ruoan pöytään, mieluiten vielä höyryävän kuumana. Ehkä siksi ruokapostaukset usein jäävät... Kukkien ja kasvien suhteen on ihan toinen juttu, niitä voi kiertää ja kaartaa vaikka kuinka ja etsiä sopivaa kuvakulmaa!

    VastaaPoista
  4. Kivaa lun tartuit haasteeseen! Hyvältä näyttää.
    Miksköhän mä en ole tajunnut nostaa jalustaa pöydälle näin päin, upea idea! Ja meil on näköjään sama pöytäkin, kuin studioksi tehty. :D

    VastaaPoista
  5. Ihana :D Kyllähän tuo kuvaaminen, etenkin näin talviaikaan on haastavaa, eikä meillä tilannetta helpota yhtään vieressä norkoilevat nälkäiset kanssaruokailijat. Siksi nykyään kiikutan oman lautaseni jonnekin, missä en häiritse muiden ruokarauhaa. Syökööt muut rauhassa oman ruokansa lämpöisenä.

    VastaaPoista
  6. Hauska postaus! Meillä kuvaus siirtyy myös ulos heti, kun se on mahdollista. Jos saatavilla on apukäsiä, on mukana heijastimia ja irtolamppuja, mutta joskus vain minä kuvaan yksinäni käsivaralta. Minulla on asiallinen jalusta, mutten mukamas koskaan ehdi sitä käyttää... Pyöräkuvat ovat sitten kaikki Kammenpyörittäjän käsialaa, niitä löytyy sadoittain, eikä tontillamme edes piipahda polkupyörää, jos ei olisi kuvia tallennettuna. :D Suunnitteilla on oma kuvagalleria talouden pyöristä.

    VastaaPoista
  7. Mahtavaa nähdä näitä muiden studioita ja tietää ettei yksin tuskaile kotistudiossaan. Tuo heijastimen käyttö etenkin kiinnostaa. Itse en ole siihen vielä perehtynyt. Minulla kuvien paras kaveri on tähän asti ollut luonnonvalo ja välillä tuleekin kiire kuvata oikeaan aikaan. Oi ihana kevät ja aurinko tulkaa jo :)

    VastaaPoista
  8. Huikea studio! Sinulla on viitseliäisyyttä ja taitoa satamäärin enemmän kuin minulla. Ei ihme, että syntyy niin hienoja kuvia!

    VastaaPoista
  9. Hih... ihana studio ♥ Toimii kyllä hienosti, sillä kuvasi ovat todella upeita!!

    VastaaPoista
  10. Huh, ihan tuska puristaa, kun katson valmistelujasi. Ilmankos tosiaan kuvasi ovat upeita. Tyydyn kuitenkin näpsimään kuvani ja jakamaan lähinnä itseni iloksi laittamani ruuan ohjeita ja muita kodin askarejuttuja. Ihailen sitten teitä ammattilaisia ja huolellisia kuvaajia ja oma huippuhyvä kamerani lojukoon hyllyssäni. Nää kännykkä- ja tablettikamerat ovat niin helppoja. Kiitti paljon valaisevasta postauksestasi.

    VastaaPoista
  11. Hihii! Mahtava juttu!
    Minä niin tykkään tämmöisestä kotikutoisuudesta ja innovatiivisuudesta, eikä ne ihan oikeidenkaan kuvaajien luovat ratkaisut välttämättä näyttäisi ihan proolta, luulisin ;) Tärkeintä on lopputulos!

    VastaaPoista
  12. Loistavasti havainnollistettu, ei ihme että kuvasi ovat niin hienoja! Meillä syöminen menee aina niin myöhään, ettei kukaan jaksa nälissään odotella liian aikaa vieviä kuvausjärjestelyjä. Useimmiten kuvat tulee otettua käsivaralta ruokakirjahyllyn kulmalle asetetun halvan led-apuvalon avulla. Mikä tarkoittaakin sitten pitkää jälkikäsittelyaikaa, kun kuvista yrittää saada edes jonkin näköisiä.

    VastaaPoista
  13. Toivottavasti moni tarttuu tähän haasteeseen. Näitä on hauskaa lukea.

    Tuollaista viritystä en ole tajunnut tehdä ensinkään. Mutta jalusta on ihan ehdoton. Olen todella huono kuvaamaan minkäänlaisella lisävalolla, joten blogiin päätyvät lähinnä ne ruoat, joita tehdään valoisaan aikaan. Silti nekin syödään yleensä kuumana eli ihan hirvittävän kauaa en halua säätää.

    VastaaPoista
  14. @luimupupu: Blogistasi löytyy kyllä tosi hienoja ruoanlaittokuvia (ja muutenkin tykkään aina käydä vilkuilemassa reissukuviasi ynnä muita). Itselläni ei kuvaustaidot tai organisointikyvyt riitä mitenkään noihin kokkauskuviin... joskus yritin mutta eihän siitä mitään tullut. Hiiteen pakkosäännöt, jokainen kuvaa oman näkemyksensä mukaan. :)

    @Jael: Eikös olekin tosi hieno studio. ;) Joo seison tuossa pöydän kulman kohdalla, kyllä siitä yltää ihan hyvin kuikuilemaan kameran etsimeen. Meidän kämppä on sen verran pimeä, että ilman jalustaa ei kyllä kuvien otosta tule yhtään mitään ainakaan talviaikaan. Innolla odotan kesää, kun voin siirtyä pihalle ja jättää tuon jalustan pois.

    @barbajovis: Kiitos. Heh, yleensä kuvaan yksittäisiä annoskuvia sen vuoksi, että haluan syödä itse ennen kuvaushommia. Taiteilen sitten jämäruoista noita annoksia kuvausta varten... Näinpä se taitaa olla, että itseä eniten kiinnostavien asioiden ympärillä sitä häärää kaikista mieluiten. :)

    @Veera: Kiitos tosi kivasta haasteesta! No niinpäs on, pöytäsamiksia ollaan. :D

    @Anu Lahti: Kiitos. :) Minäkin annan usein puolisolle ruokaa ennen kuin ryhdyn itse kuvaamaan. Usein syön myös itse eka, nälkäisenä kun ei onnistu yhtään mikään.

    @Campasimpukka: Kiitos. :) Minulla on näin talvella tuo kamera valmiiksi kiinni jalustassa ja koko komeus on ruokapöydän vieressä aina käyttövalmiina. Hauska idea tuo pyöräkuvagalleria. :)

    @Annis: Minullakaan tuo "heijastimen" käyttö on vielä kaukana professionaalisesta, kunhan heiluttelen sitä tuossa kuvauskohteen vieressä ja räpsin kuvia, aina niistä joku onnistuu paremmin kuin muut. ;) Sama homma täällä, kevätaurinkoa odotellessa...

    @Koti Harmi: Kiitos. :) No taidosta en tiedä, mutta ainakin yritän. ;)

    @Kirsi: Kiitos. Ei ehkä kovin ammattimainen studio, mutta ainakin se on oma. ;)

    @Lapastaivas: Näin juuri, jokainen oman mielenkiinnon mukaan. Itse en tätä blogihommaa ollut kuvannut juuri millään kameralla yhtään mitään, jopa tuo kännykkäkamera oli tosi vähäisellä käytöllä. Tuosta järkkäristäkin osaan lähinnä resetoida muistikortin, zoomata ja säätää f-aukkoa...

    @Hannele: Kiitos. :) Joo pieniä omia patenttiratkaisuja on ollut pakko kehitellä, kun ei ole mitään hajua miten tuo homma pitäisi oikeasti tehdä. ;D

    @Kakkumonsteri: Kiitos. :)

    @Rokkipöllö: Kiitos. :) Joo ei sitä nälkäisenä pysty kuvaushommiin ryhtymään. Minäkin turvaudun usein ainakin ruoanlaittoruokaan tai sitten syön kunnolla eka ja kokoan rippeistä pienemmän kuvausannoksen. Olen joskus kuvannut edellisenkin päivän ruokaa jääkaapista... ;)

    @Jonna: Näin on, Veera keksi kyllä tosi hauskan haasteidean! Minäkään en kyllä pärjää ilman jalustaa näin talvella, kesällä ulkona on sitten eri juttu.

    VastaaPoista
  15. Onpa hauksa nähdä, miten joku muu tuon kuvaussession hoitaa :). Minulla olisi kyllä ihan käypä jalusta, mutta tulee useimmiten napsaistua kuvat nopeasti käsivaralta. Varsinkin nyt talvella jalustan käyttö olisi kyllä järkevää. Ruokaohjeita tulee blogiin laitettua paljon vähemmän kuin leivonnaisohjeita, osittain ihan siitä syystä, että haluan syödä ruokani lämpöisenä yhdessä perheen kanssa. Leivonnaisia on muutenkin helpompi kuvata, viikonloppuna aamupäivällä riittää luonnonvalo pääsääntöisesti jo hyvin. Lisäksi olen surkea pleittaamaan ruoka-annoksia, leivonnaiset on sitten eri asia, kun ne on usiemmiten itsessään sen verran kauniita, että niistä on helppo saada parempia kuvia.. Kyllä valoisampia päiviä täälläkin odotellaan, myös blogikuvausten takia. Ja ulkona minäkin kohta aion taas kuvata.

    VastaaPoista
  16. Blogistasi löytyy kyllä tosi kivoja kuvia Celebration Treats 4U. :) Se veriappelsiini-juustokakkukin, aivan upea! Minä olen tosi laiska leipomaan, mutta aina silloin tällöin tulee sitäkin harrastettua.

    VastaaPoista
  17. Ihan hirveesti kiitoksia tästä postauksesta, mä sain kauheesti vinkkejä. Olin valokuvauskurssillakin, mutta jotenkin en vaan saanut sieltä mitään irti, lieneekö syynä huonot hoksottimet vai mikä, mutta tästä jutusta ja varsinkin noista kuvista syttyi tälläkin vintillä himmeä valo!☺

    VastaaPoista
  18. Kiitos Eija. :) Kiva, jos tästä postauksesta on jotain iloa, aikamoista amatöörimeininkiähän tämä meikäläisen värkkäily kyllä on. Itsekin olen haaveillut jostain valokuvauskurssista, tai ainakin voisi yrittää löytää netistä jonkun tutoriaalin asiasta. En ole ihan älyttömästi jaksanut panostaa tuon valokuvaamisen opetteluun, kun ruoanlaitto kiinnostaa niin paljon kuvaamista enemmän.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...